Geocache.fi

Virisi pienessä päässäni ajatus parin "neuvoa" antavan siivittämänä.
Eli mitenkä rakkaat kanssakätköilijät, elämäsi on muuttunut verrattuna aikaan kun olit jästi?

Onko bensakulut kasvaneet, kilot karisseet, tietokoneen kotisivuna geocache.fi vai purkkeja etsitään kunhan ehditään?
Vai miten Sinä koet elämäsi muuttuneen?

Ajatuksia ja kokemuksia tänne.

Kyllähän geokätköily on vallannut vapaa-aikani ja ajatuksiani melko tehokkaasti viimeisen kahden vuoden aikana, kun täällä Joensuussakin on tämä homma vilkastunut sekä haettavien purkkien, että uusien innokkaiden harjastajien osalta. Hyvä näin!

Harmi vain, että olen siivonnut, siis kätköillyt, omia kotikontujani sen verran ahkerasti ( reilun sadan kilometrin säteellä), että ei ole enää haettavaa, kuin vain yksittäisiä purkkeja. Ajokilometrejä en uskalla edes laskea ...

Mitä en ole metsässä rymyämässä, niin silloin ( yleensä iltaisin ) istuskelen koneeni ääressä tutkailemassa, että mitä kätköilyrintamalla tapahtuu ( ... taas se sadan kilometrin säde). TV:n katselu on jäänyt selkeästi vähemmälle, kun on löytänyt jotain mielenkiintoisempaa passiivisen TV:n tuijottamisen tilalle.

Ai niin, jos sattuu puhelin kilahtamaan SMS-viestin merkiksi, niin silloin kyllä tarkistan entistä tarkemmin, että mikähän viesti se sieltä ... ( niin, täälläkin on se sama 100 km:n säde ... )

Olenko jo toivoton tapaus ?

Kyllähän tuo kätköily on muuttanut elämään, uusia paikkoja on tullut löydettyä tutuistakin paikoista.
Toiselle paikkakunnalle esimerkiksi mennessä tulee katottua josko matkan varrella tai määränpään lähellä olisi nopeasti haettavia purkkeja. Ulkona kulkiessa pohtii, josko tuonne saisi kätkön, kaupassa pohtii olisiko tuosta purkiksi.

Kangasalta Lahteen muuttaessa kätköily auttoi tutustumaan uuteen asuinpaikkaan, koska ei muuten olisi tullut lähdettyä kauppoja kauemmas kämpästä jonnekin aivan keskelle tuntematonta

Ehkä kaikkia noita alussa mainittuja. Suurin muutos on kuitenkin kognitiivinen. Paikallistuntemus on kasvanut ihan lähialueilla kuin muuallakin missä on tullut kätköiltyä. Sisäinen kartta on tarkempi kuin ennen, ja sisältää paljon yksityiskohtia. Maailma ON erilainen geokätköilijän silmin.

Hyvä Tommi! Kiitos viimeisestä. Toivottavasti Lahti oli mesta paikka.

Mietin pitkään, että miltä kantilta kätköily on muuttanut elämää tai elmänasennetta. Paikkakuntatuntemus tuli mieleen. No ei se ole avartanut juuri ollenkaan, koska rallipiireissä on tullut koluttua etelä-suomen hiekkatiet aika hyvin ja työn, eli roskakuskin ominaisuudessa olen oppinut Lahden, Nastolan ja Heinolan seudut aika hyvin. Eikä se vaimon "Tahtoo ajelulle jonnekin" ole haitaksi tässä suhteessa ollut. Suunnistusta olen harrastanut tosissani nuorempana. Olen juossut jopa Jukolan viestissä yöosuuden. Vuotta en muista, mutta Kisat olivat Virolahdella tai jossain sielläpäin. Lähellä venäjän rajaa. Seura oli Lahden Taimi. Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen se miten luontoa tarkastelee nykyään. Työn puolesta kilometrejä tulee viikossa noin 600 ja monta kertaa tulee katsottua maastoa "Tuohon voisi tehdä kätkön"- tyylillä. Perhe- elämää se ei ole vaikeuttanut, koska viikolla en lähde FTF- hunttiin kätköjen myöhäisen julkaisuajankohdan takia. Kello kun soi joka aamu klo 03, niin klo 21 olen jo nukkupoikana. Viikonloppuisin odottaa kännyn piippausta että pääsisi rymyämään.

Uskon, että kätköilyharrastuksen merkittävin muutos on se, että olen saanut monia vihamiehiä ihmisistä, jotka eivät jaksa huumoriani...

Suukkoja teille.

Aika monellakin tavalla.
Ulkomaille tai minne tahansa matkalle lähdettäessä pitää muistaa tarkistaa, onko kohteessa kätköjä, ja kantaa gepsiä mukanaan. Mitään sellaisia ylellisyystarvikkeita kuten TGN tai TOF minulla ei ole.
Kätköily on joskus myös riesa. Matkalla ei kerta kaikkiaan voi olla pitämättä silmällä gepukan lähimmät reittipisteet -ruutua, ja jos kätkö tulee lähelle, on harkittava etsintätoimiin ryhtymistä.

Ja jos en kätköilisi, en säntäisi heti kännykän perään tekstiviestin tullessa (Niin kuin juuri äsken). En olisi kuullutkaan mistään FTF-hunteista.

Kätköily on siis toisaalta antanut hienoja kokemuksia, tutustuttanut paikkoihin ja muutenkin avartanut maailmaa. Toisaalta taas, no, sanoin sen jo.

Sitten, rahaahan on mennyt tähän harrastukseen 250-300 euroa, jos lasketaan pelkästään kätköilyä varten ostetut kamat. Mutta jokainen harrastus maksaa, of course.

Ja tätäkään viestiä en olisi kirjoittanut ilman kätköilyä. Kaikesta huolimatta, suosittelen!

Rasvakerros on alkanut uhkaavasti huveta, joten on luvassa kylmä talvi.
Aikaa kuluu entiseen tapaan tietokoneella. Ennen aika kului pokerin parissa, nyt näitä kätkösivustoja tiiraillen. Ikinä en ole näin surkeissa keleissä ulkoillut kuin nyt. Pitäisi varmaan ostaa veden pitävät housut. Farkut kastuvat ikävästi läpi maassa ryömiessä.

Puhelin liittymän data-paketti ei taatusti ole DNA:lle minun kohdalla kannattavaa. Pientä jupinaa on kuulunut myös perhepiirissä jatkuvasta puhelimen vahtaamisesta. Pitäisi varmaan satsata tuohon puhelin hälyyn, ettei tarvitsisi viiden minuutin välein mobiilista ajaa uusimpien kätköjen listaa.

Rahaa ei ole vielä paljon palanut. Bensoja en laske, koska tyhjenee se tankki kuitenkin ja itsepetos on paras tapa nauttia elämästä. Veronpalautuksille on tosin jo keksitty käyttöä. Pitääkää siis siellä kiven alla tavaraa hyllyssä. Uusi taskulamppu pitää varmaan ostaa jo kyllä ennen sitä.

Aloitin kätköilyn oikeastaan pari vuotta sitten, mutta liian pienten lasten ja kätköilyyn sopimattoman gepsin takia se jäi jäähylle. Pari vuotta kinusin mieheltäni lahjaksi kunnollista gepsiä, mutta kun ei se ostanut, ostin lopulta itse. Olen siis oppinut käyttämään rahaa omaksi huvikseni. Sitä en ennen osannutkaan.

TV-lupa on nykyään irtisanottu, koska mieluummin lähden ulos kuin katson sitä sontaa mitä sieltä tulee. Usein muu perhe seuraa mukana kätköjen lähistölle eväsretken ja makkaranpaiston toivossa. Olemme siis kumma kyllä jopa enemmän yhdessä kuin ennen.

Olen löytänyt läheltä kotia todella mielenkiintoisia paikkoja, joista en ollut ollenkaan tietoinen. Kauempaa nyt puhumattakaan.

Kylä- ym. reissut kestävät kauan, lasten mielestä toisinaan liian kauan, koska koluan matkan varrella mahdollisimman monta kätköä. Mies väittää, että haluan kylään vain siksi, että voin tehdä parit löydöt, kun kerran kuitenkin ollaan siellä päin. Valetta, sanon minä, sosiaalisuuteni vain on lisääntynyt.

Bensakulut eivät ole lisääntyneet, onneksi on diesel-auto, jolla muutenkin ajetaan yli 30 000 kilometriä vuodessa. Mutta olen joutunut pakostakin laittamaan siihen sen Travel Bug-tarran, auton takapenkki on täynnä lasten aarteita ja hanskalokero pursuilee kätkökuvauslappuja. Muita kulunkeja on tullut lisää ulkoiluvaatteiden hankinnasta ja seuraavana ostoslistalla on vaelluskengät. Säästöäkin syntyy: Torstaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kaupungilla enkä ostanut mitään. Löysin pari kätköä vain!

Addiktoitumiseni vakavuutta kuvannee se, että näen unta geokätkennästä. Viime yönä uneksin uudesta kätköstä, jonka aion tehdä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Siitä tulee hieno, odottakaapa vain! (Luulisin...)

En sanoisi olevani kovinkaan addictoitunut geokätkentään vaikka luin parikin kertaa "älä ala geokätköilijäksi" jutun suomalaisilta sivuilta. Aloitin homman puhtaasti nähtyäni insertin muistaakseni Erätulilla ohjelmassa. Rekisteröidyin paljon ennen kun aloin mitenkään kätköillä gc:hen, ajattelin soveltaa sitä lintureissuilla tehdyille paikoille, toisin sanoen etsiä mahdollisia kätköjä paikoista joihin mennään bongailemaan.

Lämpenemään homma alkoi kun eräs ystäväni, hänkin geokätköilijä, kertoi alkaneensa harrastuksen. Toisistamme tietämättä olimme rekisteröityneet suunnilleen samoihin aikoihin erotuksena että, hän oli jo pari kätköä löytänyt. No pian sen jälkeen alkoi sitten se varsinainen geokätköily kohdallani. Tein ensimmäisen kätkön kaverini kanssa/avustuksella, kuinkas muuten kun lintutorniin, en tosin ollut siinä vaiheessa löytänyt kun pari.

Omana ajatuksenani lie alumperin oli tehdä kätkö kotitornille ja kun sitä tullaan etsimään niin sitten tutustuu tämän alan ihmisiin. No se oli sitä aikaa. En vieläkään löydöissä ole 50 rikkonut ja 5 oma kätkö on tarkastettavana juuri nyt, vein sen pari tuntia sitten. Fillari kätköjä rakennan ja sellaisia mielellään etsinkin, jos joku ottaa jonnekkin muualle mukaan, voin mennä. Tällä hetkellä ei ole edes omaa autoa.

[quote= Viime yönä uneksin uudesta kätköstä, jonka aion tehdä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Siitä tulee hieno, odottakaapa vain! (Luulisin...) [/quote]

Haa, tuskin maltamme täällä odottaa ...

Kyllähän tähän lajiin hurahtaa, onhan sen niin kivaa

Aloitimme kätköilyn viime vuonna. Kaverini kotiseudultani Ruotsista tuli kylään uuden poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä sitten täällä ollessa sanoi että nyt lähdetään tutustumaan Porvooseen ja kätköilyyn. Kuuntelimme silmät pyöreinä kun hän kertoi tästä touhusta. Kuulosti ihan hullulta ja taisi päässä pyöriä että toi on kyllä ihan pöllö toi kundi. No, ei siinä mitään, lähdettiin Porvoota katsomaan ja suoraan ensimmäiselle purkille. Ensimmäisen jälkeen (jota meistä kumpikaan ei löytänyt kun ei tietty mitä etsiä) alettiinkin jo kysymään että minnes sitten? Seuraavalla pisteellä (joka muuten oli Porvoon hautausmaalla jossa olen vaan kerran käynyt aikaisemmin) kaikki pyörittiinkin jo "kilpaa", jokainen halusi olla eka joka löysi purkin. Ei löytynyt, ja se jäi vaivaamaan. Kävimmekin mieheni kanssa kahdestaan etsimässä tämä purkki pari päivää myöhemmin, ja päästiin "ilkkumaan" kavereille että hähähää löydettiinpä vihdoinkin

Tämän ensimmäisen päivän yhteiskierroksen jälkeen olimme koukussa, toinen enemmän ja toinen vähemmän. Talvella se hiipui, tuli vaan haettua työmatkoilla tms. Tänä kesänä vauhti kiihtyi taas, osittain senkin vuoksi että tutustuttiin kaveripariskunta tähän touhuun ja tehtiin heidän kanssaan mm. Hesan päivä ja Lahden päivä, sisältäen kätköilyä, hyvää ruokaa ja ennen kaikkea kivaa yhdessä oloa. Tylsät sateiset kelit ja työkiireet ovat nyt jo vähentäneet ympäriinsä ajelua. Varsinaisia kustannuksia on vaikea laskea, muuta kuin tietty että ensin ostettiin viime vuonna gepsi, ja nyt kesällä jo toinen gps, pitäähän molemmilla olla oma autossaan että voi työmatkoilla hakea kun siltä tuntuu Kait sitä bensaa/dieseliä on kulunut, mutta on se sen arvoista

Työmatkoille suuntaankin jo ensi viikolla, ja työpapereiden lisäksi olen printannut ison kasan Pohjois-Suomen kätköjä, jotka haen jos säät vaan sallii Mies ei ole yhtä innokas kätköilijä, ja välillä tulee kommenttia siitä että roikun liikaa näillä kätköilyyn liittyvillä sivustoilla, mutta jokainen taaplaa tyylillään Onneksi kaveripariskunnan mrs. on yhtä innokas kuin minä, käymme välillä kahdestaan kätköilemässä.

onhan kätköily viennyt mennessään. tänä kesänä olen alkanu etsmään enemmän kätköjä ku sain tartutettua harrastuksen rouvani veljeen, jonka kanssa haetaan viikottain jotain kymmenkunta kätkö. Kätköily on hyvää vasta painoa työlleni ( mustassa piemässä hallissa pitkin päivää)ja muutama kilokin on lähteny ku ei ehdi juoda kaljaa ja katella tv:tä niin paljon ku pitää juosta pöpelikössä kätköjä etsimässä. rahaa ei ole kovin paljon menny mitä nyt coloradon hankinta ja nyt viime viikolla prelium jäsenyyden osto. bensoja menee mut niitä menee muutenkin. aika paljon tulee myös etsittyä perheen kanssa kätköjä ja etenkin meidän koiran kanssa jolla on muutama löytö!! (tarvii viel kouluttaa vähän paremmin )

Sanoisin, että kätköily on kasvattanut jonkunlaista älykkyyttä, ns. "kätkösilmää". En tiedä, onko sillä sen yleisempää merkitystä, mutta kuitenkin hyvä näin. Silti minulta häviää yhä silloin tällöin tavaroita, joita ei tahdo löytää millään.

Suurin muutos elämässä taitaa olla, että tietokoneen ääressä kuluu aikaa kymmenkertaisesti entiseen verrattuna Kun aiemmin netissä kävi vain pikaisesti sähköpostit lukemassa, jotain tietoa etsimässä tai ehkä silloin tällöin akvaarioharrastajien sivuilla, nyt täytyy ainakin kerran-pari viikossa käydä täällä vilkaisemassa onko lähistölle tullut uusia kätköjä. Reissuun lähtiessä suunnitellaan, mitä matkan varrelle osuvia kätköjä voisi etsiä. Omien kätköjen suunnitteluun ja rakenteluun sekä kätkökuvausten kirjoittamiseen menee aikansa. Keskustelupalstakin pitää selata läpi ja joskus heittää oma kommentti sekaan Muutenhan tämä harrastus kulkee mukana ihan normaalielämän ohessa..

Englanninkielen kirjoitustaitoja on tullut verestettyä pitkästä aikaa, mikä on paljolti tämän harrastuksen ansiota!

Mielenkiintoisen kolojen, purkkien ja paikkojen lisäksi olen löytänyt tosi mukavia ihmisiä, joihin en olisi ikimaailmassa muutoin törmännyt. Kätköilijöillä on paljon yhteisiä keskustelunaiheita ja kiinnostavia juttuja, kärköilijät ovat yleensä myös fiksuja ja reiluja. Aina on ilo kohdata toinen kätköilijä.

Tarjoamalla mahdollisuuden yhdistää ulkoilu ja tekniikka mielekkäällä tavalla. Tulee liikuttua ulkona huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Ei mitenkään. Olen koko ikäni kuljeksinut maastossa ja kurkkinut kivien koloihin siinä toivossa, että löytäisin aarteen. Viime aikoina on ruvennut löytymään.

Pitkään on pitänyt saada itsensä urheilemaan tai jotenkin liikkeelle . Kätköily sai oikeasti liikkeelle .
Nyt ongelmana on sitten se ettei malttaisi kotona paljon pysyä
Mutta hauskaa on...

Kysymys on hieman väärin aseteltu. On nimittäin käynyt kuten jalkapallon kohdalla Italiassa. Aluksi kätköily oli osa elämää, nyt elämä on pieni osa kätköilyä.