Mikä oli vaikeinta kätköilyn alkuvaiheissa?

[BeerMaster]

Alussa ja yhä puusilmäïsyys, mutta eipä sitä(kään) kannata ottaa liian vakavissaan.

[ilari-x]

Laitoin nämä: "Ei ollut vaikeaa, opin asiat helposti", "Ei ollut navigaattoria käytössä", "Jokin muu, mikä?"

Voi olla vähän ristiriitainen vastaus, mutta tarina on tämä:

Ensimmäisen kerran kuulin geokätkennästä Wikipediassa, kun selasin sivuja "satunnainen artikkeli" toiminnolla. Idea selvisi heti. Elikkä kyseessä on suunnistusta muistuttava harrastus, jossa etsitään "rasteja" GPS:n avulla (oma suunnistuskokemus tosin rajoittuu kouluun+armeijaan). Ajattelin ensin, että tuskin siitä kukaan on kiinnostunut sielläpäin missä asun, mutta periaatteessa olisin kiinnostunut asiasta.

Kului pari kuukautta. Sitten eräänä maanantaina huomasin paikallisessa (ruotsinkielisessä) lehdessä etusivulla artikkelin, jossa pari paikallista harrastajaa kertoivat geokätkentä harrastuksestaan. Silloin välähti, että kätköjä voisi tosiaan olla myös täällä.

Olin juuri silloin ostanut ensimmäisen autonavigaattorini, ja yritin etsiä kätköjä sillä. Tosin se ei onnistunut. Tuo autonavigaattori osasi kertoa vain sen missä olet nyt (GPS sijainti). Tämä tuli silloin yrittäessä selväksi: Tuon autonavigaattorin ohjelmisto on selvästi tarkoitettu käytettäväksi etsimään osoitetta kaupungissa ja reittiä sinne. Elikkä sillä ei voinut etsiä tiettyä pistettä, jossa kätkö sijaitsee.

En kuitenkaan luovuttanut: Ostetaan sellainen GPS, jolla voi myös etsiä/löytää kätköjä.

Tilasin sen netistä, ja sitä odotellessa luin netistä löytämäni ohjeet, kuten erinomaisen "Älä ryhdy geokätköilijäksi" ja netistä löytämäni - tuon tilaamani - GPS:n ohjekirjan. Sitten kun paketti viimein saapui, ei muuta kuin paristot paikoilleen GPS:ään ja etsimään kätköjä.

Olen ainakin omasta mielestäni vähän teknisesti suuntautunut (koulussa matematiikan numerot olivat aina parempia, kuin mitä sain kielissä), elikkä GPS:n käyttö ja eri koordinaattijärjestelmät olivat varsin selkeitä, ainakin pienen opiskelun jälkeen.

Elikkä (summa summarum):
* "Ei ollut vaikeaa, opin asiat helposti": Mutta opetella piti. Ja työtä se vaati
* "Ei ollut navigaattoria käytössä": Alussa ei ollut käytössä kätköilyyn sopivaa GPS:ää
* "Jokin muu, mikä?": Tuo pitkä selostus.

Toivottavasti tästä on apua.

PS: Nyt 232 kätköä löytäneenä on edelleen käytössä samat kaksi GPS:ää ja nyt uskon jopa oppineeni käyttämään niitä. Ehkä?

[karamellielli]

Olen kyllä vieläkin aika alkuvaiheessa ja vastasin tietysti, että vaikeinta on kätköjen löytäminen, vaikka osaakin paikalle. En tiedä, onko mielikuvituksen puutetta vai mitä, mutta itselleni on äärettömän vaikeaa löytää ihmisen tekemiin paikkoihin (liikennemerkkeihin, mainostorneihin, rakennuksiin jne.) piilotettuja kätköjä, vaikka mahdollisia vaihtoehtojakaan ei olisi montaa. Kaikki kivenkolot kyllä pistävät silmään. Johtuukohan se siitä, että on maalla kasvanut? Ei ole tottunut kulttuuriympäristöön. Toki sitten, kun on yhden löytänyt, niin toinen samanlaiseen paikkaan piilotettu löytyy jo helpommin.

Toinen vaikea, tai pelottava, asia on se, jos etsiessä pitää työntää käsi jonnekin koloon. Olen löytänyt itsestäni tällaisen uuden "iik"-piirteen, vaikka en kovin heikkohermoinen täti olekaan. Se vaan on niin vastenmielistä tunkea kätensä kivenkoloon tai puun juuren alle. Mutta kätkön etsintä on parasta terapiaa tähän kammoon. Ja itse olen jo oppinut ottamaan kätköilyhanskoiksi pyhittämäni mokkakäsineet mukaan. Ei ällötä puoliksikaan niin paljon.

Sitten vielä hankaluuksia tällaiselle pesunkestävälle humanistille aiheuttaa osa mysteerikätköistä, kun ei osaa laskea ja on vielä huolimatonkin ja loogista päättelykykyä on jaettu lusikalla, niin kärsivällisyys ei riitä monien ihan mielenkiintoisten pulmien ratkaisemiseen. Saati sitten sitä ketutuksen määrää, kun tajuaa pari tuntia harhailleena laskeneensa koordinaatit pikkuisen väärin... Itse olen ratkaissut asian naimalla matemaatikon (tosin tein sen jo ennen kätköilyyn hurahtamistani), mutta ymmärrän etteivät kaikki halua tehdä samaa.

[kivikasvo]

Muu, mikä: En ymmärtänyt koko 'pelin' ideaa, kun aikanaan siitä jostakin luin. Vaikutti väkisinkeksityltä Sittemmin ajauduin asian pariin törmäämällä erääseen kätkökuvaussivuun.

Vähän sama oli minullakin. Vieläkin hieman hävettää aikuisena miehenä käännellä kiviä milloin missäkin paikassa, mutta hauskaa on silti. Puhumattakaan siitä että voi helposti sovittaa kuntoilurasituksen ja ulkoilun määrän itselleen sopivaksi.

[stebu]

(En jaksanut uutta ketjua väsätä)
Haluaisin vaan todeta, että reissaajat (kulkija, travelbugit, geo coinit l. geokolikot,...) on luotu kulkemaan.
Olen viimeisen kk:n aikana "pelastanut" pari kulkijaa harvemmin haetuista kätköistä ihmisten ilmoille. Kun tänää tarkistin niiden tilanteen, niin kätköillä on käyty, mutta reissaajat makailevat edelleen siellä, minne ne jätin.

EI REISSAAJAN LIIKUTTELU OLE VAIKEAA!

Joten rohkeasti vain reissaaja mukaan kätköltä ja tiputus seuraavalle. Ainakaan näissä tapauksissa en usko, että reissaajan omistaja kovin hermostuisi vaikka sitä pari viikkoa joutisi ptämään hallussaan ennenkuin sopiva kätkö tulee vastaan.

[Jari-Matti]

EI REISSAAJAN LIIKUTTELU OLE VAIKEAA!

Joten rohkeasti vain reissaaja mukaan kätköltä ja tiputus seuraavalle. Ainakaan näissä tapauksissa en usko, että reissaajan omistaja kovin hermostuisi vaikka sitä pari viikkoa joutisi ptämään hallussaan ennenkuin sopiva kätkö tulee vastaan.

On se välillä. Ja pari viikkoa on aktiiviselle omistajalle pitkä aika. En ole montaa matkaajaa mukaani ottanut, mutta joka toisen omistaja on alkanut kyselemään perään viikon odottelun jälkeen. Kun otat lemmikin, otat myös vastuun siitä. Minun ongelmani on se, että kätköilen työmatkoillani, en päivittäin. Kerrankin poimin erään TB:n jostain Porin tien varresta, tietäen hyvin, että ensi viikolla lähden toiseen suuntaan maata ja voin sen jonnekin pudottaa.

Mutta voi seitsemäntuhatta seurantalätkää! Seuraavan melkein kuukauden ajan löysin pelkkiä mikroja, ja tuo TB oli sellainen pehmeä käsikranaatin kokoinen peikko. Sullo nyt sitten sellainen filmipurkkiin! Lopulta löysin yhden pakasterasian, joka sekin jäi aivan ähistyksiin, kun tuon sinne jätin. Sama se, kunhan pääsin eroon koko härvelistä.

Joskus vielä hankin lätkän ja kiinnitän sen kostoksi vanhaan mopoon...

[Raparperi]

Hmm, itselläni on tainnut käydä sitten tuuri noiden reissaajien omistajien kanssa, kun ei ole vielä kukaan huudellut perään vaikka jotkut ovat vahingossa unohtuneet pöydälle pariksikin viikoksi. Välillä tosin ihan vaan siitä syystä että perheen pienten lasten takia ei ole ehtinyt kätköilemään tai sitten jos onkin, kätköt ovat olleet liian pieniä reissaajille tai ne ovat unohtuneet kotiin. Pyrin kyllä saamaan ne jatkamaan matkaansa aina mahdollisimman pian.

Emännällä (Saagamaria) oli tässä äskettäin jemmassa melkein 4kk yksi kissakolikko, kun halusi ehdottomasti viedä sen lapsuudenkotinsa lähellä olevaan kätköön, emmekä syystä tahi toisesta siellä ihan äkkiä päässeet käymään (ja ekalla kerralla emme edes löytäneet koko kätköä). Yllättävää kyllä, omistajalta ei ehtinyt tulla minkäänlaista viestiä, mutta onneksi kolikko saatiin toissapäivänä vihdoinkin perille odottamaan seuraavaa noutajaa.

Niin ja sitte itse ketjun aiheesta: ei kai tässä kätköilyssä mitään hirmuisen vaikeaa ole ollut missään vaiheessa lähinnä tuo jo aiemmin mainuttu puusilmäisyys vaivaa mutta josko sekin pikkuhiljaa helpottaisi, kun tulee nähtyä erilaisia kätköjä ja piilotustapoja. Kahden pienen lapsen kanssa sopivan ajan ja kätkön löytäminen on myös hieman vaivalloista, mutta kunhan tuosta hieman kasvavat (toinen 1v 7kk ja toinen 1kk) niin eiköhän tästä päästä taas rämpimään purkkien perässä koko perheen voimin

[mahtikanki]

No ei tuota TB-hommaa ole turhan helpoksikaan tehty.
Itse olen ottanut TB:n matkaani tähän mennessä kokonaiset kolme kertaa, (joka kerta ollut jotain ylimääräistä säätöä) ja viimekerralla päätin, että tämä oli viimeinen.
Se nyt vaan on aivan älytöntä, että esim. joku Geokolikko pitää toimittaa joihinkin tiettyihin kätköihin ilman, että kolikon mukana on kuitenkaan mitään kunnollista ohjeistusta asiasta. Oli meinaan hyvin lähellä tuossa alkusyksystä, ettenkö olisi tuupannut tämänkaltaista kolikkoa Stargher neloseen. Kenen velvollisuus se olisi sitten ollut sieltä noutaa määräystenmukaiseen kätköön: Minun vai kolikon omistajan?
Pitäkää tunkkinne & geokolikkonne.

[VHI]

Reissaajista sen verran, että itse olen yleeensä alkanut herätellä matkalaiseni ottanutta kätköilijää parin-kolmen kuukauden kuluttua ellei reissaaja ole siihen mennessä jatkanut matkaansa. Käytännössä tämä on tapahtunut keväällä talvikauden jälkeen ja syksyllä aktiivisimman kätköilykauden jälkeen, kun olen alkanut selvitellä pitkään kätköilijöiden hallussa olleiden reissulassien statuksia. Minulle on riittänyt vastaukseksi tieto että tb/gc on edelleen hallussa ja tulee jatkamaan matkaansa lähiaikoina, kuten on yleensä käynytkin. On tunnustettava etten usein itsekään saa matkalaisia säädyllisessä kahdessa viikossa eteenpäin. Yleensä syynä on se, että jätän reissaajat mieluummin jästiturvallisempiin maalaiskätköihin kuin citypurkkeihin.

[ilekka]

Alkuvaiheessa ei niinkään ollut mitään kovin vaikeata, mutta nyt myöhemmin haluaisi jo käyttää enemmän tietotekniikka avuksi ja se ei oikein ole hallinnassa. Esim. eri ohjelmien latauksesta en juuri mitään ymmärrä. Nyt sitten eilen tilasin Coloradon, vaikka en vielä ehtinyt oppia kaikkia vajaa vuosi sitten hankitun eTrex Legend HCx: nkään perusjuttuja. Enhän minä muuten, mutta kun uusi kätköilijä alkoi himoita Legendiäni samaan aikaan, kun minä kaihoiten katselin Coloradon mainoksia. Saa nähdä saanko laitetta pelittämään.

[Pikkulahti]

Vaikka olen vielä alkuvaiheessa, vasta kymmenen kätköä löytäneenä avaudun täällä silti . Muistampahan alkuajat helposti, kun elän niitä vielä. Alku on sujunut hyvin, ekat kymmenen kätköä ovat löytyneet varsin helposti, tosin kaikki tradeja. Yhtä mysteeriä koetin, mutta eipä napannut. Gepsiä minulla ei ole, karttapaikan avulla olen selvinnyt mainiosti. Gepsiä hankin sitten, kun olen kotoHämeenlinnan kätköt saanut koluttua. Tuntemattomilla seuduilla siitä on varmasti apua.

[Pupulintu]

Vaikeinta oli kätköilysivustojen käyttäminen. Aluksi oli hyvin hankalaa löytää sivuilta sopivia kätköjä ja olis myös erittäin vaikeaa logata eka kolikko. Mutta aika pian sivut tulivat tutuiksi ja homma helpottui.

[TeamKössiKenguru]

Gepsin käyttö tuotti suurta tuskaa alkumetreillä. Tankkaamalla ohjekirjaa sain jonkinlaisen käsityksen toiminnasta, mutta aika moni asia tuli opittua vasta kantapään kautta. Samoin se, että vaikka saapuikin nollapisteeseen, ei kannata tuijottaa pelkästään gepsiä vaan avata silmänsä hieman laajenpaan tutkisteluun. Yksinään ei kätköille tule lähdettyä ja alussa en tuntenut yhtään kätköilijää. Mutta onneksi nyt on "tautia" saatu tartutettua.

[vihtis83]

Vaikeinta oli varmaan kätköjen löytäminen, siihen vaikuttaa vieläkin puusilmäisyys ja puhelin gps:n epätarkkuus. Lisäksi vieläkin enemmän tai vähemmän julkisella paikalla olevien kätköjen etsiminen hävettäää

[tiisku]

Tällä viikolla, ensimmäisen kätkön löydettyäni, aloitin varsinaisen kätköilyn.. Olen kyllä kuullut harrastuksesta ja joitakin kätköjä käynyt jo aikaisemmin etsimässä.. Mutta jotenkin harrastus tuntui todella typerältä.. Jossakin määrin vähän hävetti ajatus köykkiä keskellä kirkasta päivää pusikossa tai parkkipaikalla..ym.. jos joku vaika huomaa.. Kunnes huomasin olevani keskellä kirkasta päivää Porin keskustassa etsimässä kätköjä.. Harmi kun kengät nauhat on aina auki..

NÄin syyslomalla on mukava aloittaa harrastus, kun luppo aikaa oli yllin kyllin.. Nyt ollaankin sitten siskon kanssa ravattu ympäriinsä, kun on pakko ollut löytää lisää ja lisää.. Minulla alkua haittasi myös se, kun omaa gepsiä ei vielä ole.. Isiltä on tarvinnut sitten lainailla.. kun ensin vain oppi käyttämään sitä.. Puusilmäisyyttä on täälläkin päin havaittu..
Micro- kätköt ovat myös olleet todella hankalia sillä ensin ei oikein hahmottanut millaisista paikoista niitä kannattaa etsiä..

Mukava harrastus tämä kyllä on.. katsotaan nyt kuinka paljon ensiviikon koulun alku haittaa harrastustoimintaa..

[vihtis83]

Tällä viikolla, ensimmäisen kätkön löydettyäni, aloitin varsinaisen kätköilyn.. Olen kyllä kuullut harrastuksesta ja joitakin kätköjä käynyt jo aikaisemmin etsimässä.. Mutta jotenkin harrastus tuntui todella typerältä.. Jossakin määrin vähän hävetti ajatus köykkiä keskellä kirkasta päivää pusikossa tai parkkipaikalla..ym.. jos joku vaika huomaa.. Kunnes huomasin olevani keskellä kirkasta päivää Porin keskustassa etsimässä kätköjä.. Harmi kun kengät nauhat on aina auki..

NÄin syyslomalla on mukava aloittaa harrastus, kun luppo aikaa oli yllin kyllin.. Nyt ollaankin sitten siskon kanssa ravattu ympäriinsä, kun on pakko ollut löytää lisää ja lisää.. Minulla alkua haittasi myös se, kun omaa gepsiä ei vielä ole.. Isiltä on tarvinnut sitten lainailla.. kun ensin vain oppi käyttämään sitä.. Puusilmäisyyttä on täälläkin päin havaittu..
Micro- kätköt ovat myös olleet todella hankalia sillä ensin ei oikein hahmottanut millaisista paikoista niitä kannattaa etsiä..

Mukava harrastus tämä kyllä on.. katsotaan nyt kuinka paljon ensiviikon koulun alku haittaa harrastustoimintaa..

Micot ovat kyllä vaikeita, etenkin jästirikkaassa ympäristössä... Mutta niillekään ei kovin montaa paikkaa ole JOS saa nollapisteen tarkasti määritettyä... Itse olin 1kk sitten 2vko umpparin takia sairaslomalla, siitä toinen vko meni kätköilyyn. Sillä viikolla löytyi kai yli 20 kätköä, nyt työ haittaa todella ikävästi harrastusta/harrastuksia!!!

Niin ja tässä sairaslomalla kunto varmaan kaksinkertaistui, kaikki kiitos tälle kätköilylle, parasta kuntouttavaa toimintaa mitä voi edes ajatella! Kunto kasvaa aivan huomaamata, silmissä kun vaan siintää se kaukainen purkki

[Birdaddicted]

Kun on aina ennen katsellut ylös ja etsinyt sieltä, nyt joutui katsomaan alas. Myös aikuisena ryömintä ja muu harominen joka heti armeijan jälkeen alkoi muutamia tuhansia kännisekoiluja lukuunottamatta jäämään taakse. Kuvitelkaa nyt, aikuinen mies mahallaan asuntomessualueen saunalaiturilla selkeänä syyspäivänä täysissä vetimissä.

Samoin nykyinen pedofiilivaino (asiaa on kieroutuneiden poisto vapaudesta) on saanut karttamaan paikkoja jossa oleilee lapsia äiteineen, outo hiippari paksukainen pitkätukka hiipii maata haistellen. Normaali-ihminen varmasti soittaa poliisille.

No kätkentä ja etsiminen on saanut jo julkisuutta, onneksi nykyään sentään tullaan kyselemään ja saa kertoa geo sanomaa.

[ilkant]

Samoin nykyinen pedofiilivaino (asiaa on kieroutuneiden poisto vapaudesta) on saanut karttamaan paikkoja jossa oleilee lapsia äiteineen, outo hiippari paksukainen pitkätukka hiipii maata haistellen. Normaali-ihminen varmasti soittaa poliisille.

Kyllä, kyllä. Poliisiauto tuli vastaan puiston kävelytiellä sen jälkeen kun olin ryöminyt mahallani lasten leikkipaikalla aamulla klo 6.

[pocotipo]

Kun vuosia sitten ensimmäisen kerran luin jutun geokätköilystä, "aikuisten aarteenmetsästys" herätti ajatuksena kyllä kiinnostukseni heti. Itse aloittaminen kuitenkin kuulosti hankalalta; jutun perusteella harrastuksesta sai kovin kalliin ja "teknisen" kuvan. Pitäisi olla tietokone ja nettiyhteys, mieluusti mukana kannettava (Nokian "taskutietokone"kännyköitä oli tullut markkinoille - "huimaan" tuhansien markkojen hintaan!), oma GPS, maastoauto, aikaa ja rahaa matkustamiseen (jutun mukaan kätköjä oli ympäri maailmaa, jännittävissä paikoissa kuten vuorten huipuilla ja New Yorkin keskustassa. Epäselväksi jäi, oliko niitä myös Suomessa ) Myös lähes täydellistä englannin kieltä tarvittaisiin, koska harrastus oli alkujaan amerikkalainen ja kätkökuvaukset englanniksi. Kun mitään näistä ei itsellä ollut, kynnys tuntui liian korkealta ja homma jäi..

Viime keväänä törmäsin kätköilyyn, kuten joku muukin täällä, kätkökuvauksen kautta. Etsin Googlella tietoa tietystä paikasta, ja sivustojen seassa oli tieto paikan läheisyydessä sijaitsevasta purkista. Siis täällä! Kotikaupungissani Voisiko näitä olla enemmänkin? Klikkailin itseni ikäänkuin lopusta alkuun; kätkökuvauksesta google mapin kautta toiselle kätkölle, sieltä geocaching.com:n kautta suomalaisille sivuille ja lopulta tuohon kätköilijän raamattuun, mainioon "Älä ala geokätköilijäksi"-ohjeistukseen.

Harrastukseni alkavat usein samalla tavalla: Innostun uudesta asiasta salamannopeasti; käytän seuraavat päivät tai jopa viikot tutustuakseni asiaan perinpohjin; sitten syöksyn pää edellä sekaan ja olen koukussa Ennen vanhaan muutin asumaan paikalliseen kirjastoon, kun tarvitsin tietoa. Nykyään tietokone ja Google ajavat saman asian.

Kun sitten alkuun päästiin, mikään ei ollutkaan vaikeaa! Perusteellisten ohjeiden avulla rekisteröityminen, loggaukset ym. sujuivat kohtalaisen helposti, purkkeja alkoi löytyä ja sain heti alussa vedettyä pari kaveria mukaan.

Edes GPS:n puute ei aluksi häirinnyt. Päinvastoin: suunnistustaidot pysyivät yllä, kätkökuvaukset tuli luettua tarkemmin ja "geosilmä" varmasti kehittyi, kun ei tuijottanut vain näyttöä. Sen sijaan, kun oli aika alkaa tehdä omia kätköjä tästä tuli pieni ongelma! Toki tuttavilla gepsejä oli, ja olen noiden käyttöä erilaisissa tapahtumissa ja koulutuksissa harjoitellut. Silti tunnen hankalaksi kerjätä gepsiä lainaan, pelkään rikkovani/hukkaavani/sekoittavani lainalaitteen, metsästäjillä on sesonki päällä ja koneet omassa käytössä, kenelläkään ei ole tallessa laitteen käyttöohjeita jne.

Siispä: Mikään ei ollut vaikeaa, Joku muu oli, ja Ei navigaattoria käytössä olivat valintani.

[Poutsalo]

Meille vaikeinta on tähän mennessä ollut törmääminen mysteerikätköön, joka ei suostu ratkeamaan.
Harrastus on tosin vasta alullaan. Jotain 15 löydettyä tähän mennessä.
Tässä se arvoitus:

http://www.geocaching.com/seek/cache_de ... ?wp=GCKAJD

Huomasimme, että kätköön on viimeksi tehty loggaus vuosi sitten ja silloin sinne on jätetty joku
pehmokissa-TB. No vaimolle varsinkin iski sen verran hoivaamisvietti, että ajattelimme, että täytyyhän se
kissarassu käydä pelastamassa ihmisten ilmoille sieltä purkistaan.

Ensin ratkottiin arvoitusta taskulaskimen ja karttasivustojen avulla yhteensä
vähän toista iltaa. Piti oikein ruveta kaivamaan muistista että mitäs ne sinit ja cosinit olikaan ja miten
niiden avulla lasketaan astekulmia (liekö noilla mitään tekemistä arvoituksen kanssa, mutta
niitäkin tuli siis käytettyä ratkomisessa huonolla menestyksellä.)

Lopulta sitten saimme pari eri vaihtoehtoista ratkaisua mietittyä ja niiden antamien naattien avulla on sitten käyty jo
kolmekin kertaa luukin metsiä penkomassa. Näistä kahdella kerralla satoi oikein kunnolla sellaista jäätävää suihkua taivaalta. Kummallakin kerralla
etsittiin ja pengottiin metsää yli vajaa tunti kerrallaan.

Oltiin sitten yhteydessä kätkön tekijäänkin, joka rohkaisevasti sanoi, että jäljillä ollaan ja 2/3 osaa ratkaisusta
on oikein, mutta harmi kun se 1/3 ei oikein aukea meille... Saa nähdä jos joku muu saa sen
mirrin pelastettua metsästä. Meillä on tullut vähän nyt allergiaa mysteereille, eli voi olla että tyydytään tradeihin
lähiaikoina : )