Miten löysit geokätköilyn?

[tmt11]

Mies puhui jo joku vuosi sitten harrastuksesta, mutta oma vointini oli siihen aikaan sellainen, etten kovin vahvasti jaksanut innostua ajatuksesta. Sitten keväällä 2011 opiskeluihin liittyvänä harjoitustyönä luokkakaveri piti loistavan myyntipuheen kätköilystä. Puhe oli sen verran vakuuttava ja kaveri selvästi innostunut harrastuksesta, että sai minutkin innostumaan. Kesälomalla sitten lähdettiin kokeilemaan koko perheen voimin. Aloitettiin saaresta, että saatiin ihan rauhassa harjoitella. Kun ensimmäinen löytyi kohtuullisen helposti, soudettiin vielä toiseenkin saareen. Siitä se sitten lähti ja pikkuhiljaa vei kokonaan mukanaan.

[jumiki]

Minä näin uutisissa jutun geokätköilystä suunnilleen joskus 2006. Silloin olin vasta jotain 6 v joten en tietenkään aloittanut harrastusta. Kun olin 3. luokalla eli vuonna 2009 tais olla muistan että opettajani aloitti harrastuksen. (nimimerkkiä en tiedä koska opettaja vaihtui ennenkuin itse aloitin harrastuksen) Ja luokkakaverin isä on harrastanut kätköilyä myöskin. Siinä sitten kaverin kanssa etsittiin lähimetsästä geokätköä, ilman laitteita tai tietoa, että olisiko paikassa kätköä. Ei löytynyt, eikä siellä ole kätköjä ollutkaan

No, reilu vuosi sitten ukkini osti vanhan gps:n itselleen ja pyysin sitä lainaan, koska kätköily tuli mieleen. Oli tarkoitus vain "testata" harrastusta ja etsiä vaikka pari kätköä. No, mitä siitä sitten on tullut? Yksi tärkeimmistä harrastuksista ja ihana riippuvaisuus

[juhaeino]

Oltiin ukin kanssa pyöräilemässä kun nähtiin kätköilijä itse teossa. Ihmetelttin ja kysyttiin että mitä touhuaa. Hän sitten kertoi että etsi geokätköä ja kertoi harrastuksesta ja miten kätköjä löytää. Hänellä oli samanlainen puhelin kun minulla silloin (Nokia 5230) ja hän näytti siitä gps toiminnon. Tovin jutelun jälkeen jatkettiin matkaa ja puhelimessa oli tietysti gps päällä...

Ukin koneella yritin sitten rekisteröityä sivustolle malttamatta tietenkään lukea minkäänlaisia ohjeita. En edes tajunnut Gc.comin ja Gc.fin eroa ja ihmettelin että miksi en löydä fi:stä koordinaatteja. En sitten jaksanut käyttää enempää aikaa siihen ja annoin asian olla.

Kotona löysin sitten ÄLÄ RYHDY GEOKÄTKÖILIJÄKSI ohjeen ja rekisteröidyin Gc.comiin. Illalla katselin kätköjä kartalla erittäin innostuneena.

Muutaman päivän päästä koiraa ulkoiluttaessa päätin yrittää yhtä kätköä, mutta en tietenkään osannut laittaa naatteja oikein (puhelimeen ei laiteta ollenkaan koordinaattien viimeistä numeroa eli se näyttää paikan noin 20 metrin tarkkuudella) ja sen seurauksena olin parisataa metriä ihan väärässä paikassa.

Pari päivää myöhemmin yritin uudestaan karttapaikalla ja silloin purkki löytyikin aika nopsasti. Ottaessa purkkia tolpan nokasta se tippui tolpan sisään. Silloin alkoi kyllä suututtaa. Lähetin pahoitteluviestin purkin omistajalle.

Noin viikon päästä löysin sitten ensimmäisen kätköni metsästä kartan avulla kovan työn tuloksena.

Siitä harrastus sitten lähti pikku hiljaa vauhtiin. Aluksi etsin kätköjä vaan viikonloppuisin koiraa ulkoiluttaessa ja pyöräillen. Ensimmäiset 30 kätköä etsin kartalla ennen kun sain gepsin joululahjaksi.

Geokätköily on näyttänyt minulle monia jänniä paikkoja. Parhaimmillaan kätköily onkin jossain vähän kauempana kotoa. Kätköilyssä yhdistyy moni asia mistä pidän kuten bunkkerit, autiotalot, luolat yms. Metsässä liikkuminen. Autoilu ja muukin matkailu.

[Alvater]

Olettaisin nähneeni jossain lehdessä artikkelin aiheesta. Tai ehkä joku mainitsi lajin jollain lukemallani keskustelupalstalla. En enää muista.

Ihan jästinä hakeuduin kätköilysivustolle ja löysin kartan, jolle kätköjä oli merkitty. Valitsin yhden, joka oli minulle hyvin tutussa paikassa ja lähdin etsimään. Löysinkin tuon kätkön, mutta olin vielä liian ujo laittaakseni mitään merkintää lokikirjaan. Itse asiassa en tainnut edes avata koko purkkia. Mutta muistan sen riemun, kun olin kovan etsinnän jälkeen löytänyt rasian, jonka luo pääseminen oli vaatinut myös hieman kiipeilyä.

Sitten koko homma jäi.

Viime keväänä sitten muistin lajin ja ajattelin, että siitä voisi tulla mukavaa ajanvietettä ja rekisteröin nimimerkin. Koirallani oli todettu lonkkavika ja rajumpi koiraurheilu oli toistaiseksi unohdettava. Tarvitsin muuta virikettä ja kätköilyssä tuntui olevan paljon sellaista, mistä pidän. Koulussa lempilajini oli suunnistus. Myös kätköilyssä paikallistetaan "rasteja". (Huomatkaa, että en käytä GPS-laitetta, joten kätköilyni nojaa karttamerkintöihin ja koordinaattien paikkansapitävyyteen kartalla.) Pidän myös miedoista ongelmatehtävistä. Ratkon mielelläni esim. ristikoita ja piilosanoja. Viime aikoina olenkin kokeillut mysteerejä, joskin täälläpäin on joitakin aivan kamalia. Kätköily tarjoaa myös ulkoilua ja tavallisesti etsin kätköjä lähtemällä koiran kanssa pitkälle kävelylle. Tämän vuoksi tapaan piirtää lokeihin pikkuruisen koiran kuvan nimimerkkini viereen koiran ollessa etsintäreissulla mukana, jos ei ole nanopurkki kyseessä.

Liittyessäni ensimmäinen ikinä löytämäni kätkö oli hyllyllä. Odottelin sen aktivoituvan, jotta voisin käydä kirjaamassa nimeni kirjaan, mutta lopulta se katosi kartalta. Nyt ihan viereen on tullut uusi kätkö, mutta se ei ole samassa paikassa eikä se ole lainkaan sama asia.

Kätköilyllä on ollut myös yllättävä vaikutus paikallistuntemukseen. No, turha kuulustella kätkökuvauksissa esille tulleita lähihistorian seikkoja, mutta harrastus on vienyt minut paikkoihin, joissa en olisi koskaan käynyt muuten vaan ja esitellyt menneisyyden tapahtumapaikkoja modernin maailman lomassa.

[asaama]

Hauskaa, että tämmöinen ketju kaivettiin näytille. Mukava lukea kollegojen tarinoita.

Minä kuulin kätköistä lastenkutsuilla. Yksi pikkuvieraiden äideistä kertoi miehensä menneen kutsujen aikana etsimään muutaman geokätkön. Kiinnostuin jutusta kovin ja haastattelin äitiä. Homma kuitenkin jäi siihen. Kuukausia (ehkä vuodenkin) myöhemmin ystäväni kertoi facebookissa löytäneensä pari kätköä. Samana iltana oli meidän perheellä tunnukset. Kun Aslak2:n Voi Juku -purkki seuraavana päivänä avattiin, ei paluuta entiseen enää ollut... Päivä oli 2.5.2010, enkä voinut aavistaakaan, että kätköilijäkansa juhli tuolloin 10v synttäreitä.

[JyNu]

Minut geokätköilyyn toi salibandypallo...

Tai tarkemmin vielä se, että se osui silmään melkoisella voimalla. Vaikka päässäni oli silmälasit, niin verkkokalvoon piti laserilla ampua 25 tikkiä. Sain kuukauden liikuntakieltoa.

Siinä sitten ultrajuoksukeverini Holle02 soitteli yksi päivä, että lähdeppäs tällaista harrastusta katsomaan. Olin hieman skeptinen, mutta eipä tarvinut kauaa houkutella. Vedimme ensin 2 DNF:ää Lohjan luonto -sarjasta http://www.geocaching.com/seek/log.aspx ... 642e7e9130, mutta sen jälkeen tuli 2 löytöä sarjan muista kätköistä. Siitä lähtien olenkin sitten kätköillyt "omillani".

Kävin 1000. löytönäni hakemssa tuon Lohjan luonto 1:n http://www.geocaching.com/seek/log.aspx ... a618d16574, josta vedin sen ekan DNF:ni...

[Depression]

Alunperin tuli lajista luettua Mikrobitistä 2006 vuonna, silloin laji vaikutti todella mielenkiintoiselta. Työkaveri aloitti harrastuksen kolmisen vuotta sitten ja siittä oli vähän väliä töissä puhetta. Puolitoista vuotta sitten se sai sitten puhuttua mut tekemään tilin .comin sivuille että voin kävelylenkkien lomassa käydä hakemassa jonkun purkin. Aika nopeastihan se lähti ns. lapasesta Ainoa mikä on lähinnä harmittanut on se ettei silloin jo 7 vuotta sitten aloittanut tätä harrastusta, onhan tämä vaan niin hienoa.

[Tuuliviiri]

Muistaakseni Retki-lehdessä tms.? oli artikkeli geokätköilystä, ja aika nopsaan löysin netistä sivuja aiheesta. Tartutin tämän villityksen tyttärenkin perheeseen. Sulais nuo lumet nyt vaan äkkiä, hangessa ei vanha jaksa kovin rämpiä
Yksi työkaveri on tästä lajista kiinnostunut, toinen kommentoinut hyväntahtoisesti, että hölömöjen hommaa!

[Polku-]

Itse olen yhtä kauan lajia harrastanut kuin asaama, tosin näköjään hieman harvemmalla tahdilla

Sinä keväänä taisi tulla jossain vaiheessa jostain lehdestä luettua lajista ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Tunnuksetkin taisi tulla tehtyä jo silloin, mutta asia jäi muuten vielä siinä vaiheessa hautumaan mieleeni. Päivä oli 26.4.2010, kun rupesin tutustumaan lajiin hieman tarkemmin ja tuli jo kartalta katsottua lähimpiä kätköjäkin. Lähistöllä huomasin purkin melko selkeässä paikassa, jonka ajattelin olevan löydettävissä helpon karttapiirustuksen avulla. Niinpä ensimmäiseksi löydökseni tulikin tuo jo sittemmin arkistoitu Pala Rantakylää: Lämppäri. Ensimmäisellä kerralla en hoksannut, että purkin saisi aukikin ja siellä olisi jopa logikirja sisällä, joten loggauksen kävin tekemässä vielä hieman myöhemmin samana päivänä. Löydöstä innostuneena oli pakko vielä samana päivänä hakea pari muutakin kätköä.

Alkuun minulla tosiaan olikin käytössä pieni vihko, johon tein pienet yksinkertaiset mukaelmat kartasta joka kätkölle. Samaan vihkoon myös merkitsin jokaisen löytämäni kätkön. Tuo kirjanpito tosin taisi lopahtaa siihen, kun saman vuoden juhannuksena tuli sitten hankittua itselle ensimmäinen GPS:n omaava puhelin. Tällöin harrastus sai uuden käänteen, josta se on sitten jatkunut tähän päivään

[Sirqa]

Olin joskus jostain lukenut geokätköilystä ja ajatellut, että olisi mielenkiintoinen harrastus, mutta se sitten jäi.

Sunnuntaina 3.10.2010 vierailemaan tulivat Minzijo ja LiiguLagu, jotka olivat syksyn aikana hakeneet ensimmäiset kätkönsä ja jopa tehneet yhden oman kätkön. Duke97:n kanssa saimme tiiviin pikakurssin kätköilystä. Ja samana päivänä kävimme kaikki yhdessä Motorbreath / Moottoritiensilta Hepojoen yli –kätköllä, joka ei sillä kertaa löytynyt pelkän kartan avulla. Mutta seuraavana päivänä 4.10.2010 UrkkisPurkista tuli ensimmäinen löytämäni kätkö tai Duke sen taisi löytää . Lyhyt on loggaus ensimmäisessä kätkössä: ”Tämä oli eka kätkö. Tästä se sitten alkaa. KK”. Melko pian huomattiin, ettei kartalla ja autonavigaattorilla kätköjä löydy, ja loppuviikosta kätösissä oli jo GPS. Runsas pari vuotta on kulunut kätköilyn parissa ja aivan uusi maailma on avautunut.

[-Kimmo-]

Loppukesällä 2008 luin jostain lehdestä GPS-paikantimia käsittelevän artikkelin. Tiukan asiallisen jutun kevennykseksi toimittaja oli lisännyt loppuun mielenkiintoisen kappaleen, jossa kerrottiin siitä, mitä tapahtui vain joitain päiviä sen jälkeen kun Jenkit poistivat lähettimien SA-virheen . Sitten hieman googletusta tylsän yövuoron ratoksi ja huomasin, että vajaan 100 m päässä työpaikastani on lähin kätkö... Reilun viikon asia muhi harmaiden aivosolujen joukossa, kunnes eräänä päivänä lähdin töiden jälkeen printattu paperikartta taskussa lenkille. Ensimmäiset, ehkä noin 50 kätköä etsin satunnaisesti ja pikku hiljaa pelkkien karttaprinttien avulla. Sitten silmiin osui tarjous tosi edullisesta "karvalakki-gepsistä" ja kun selvisi, että härveliin voi ladata koorditaatit tarvitsematta näpytellä niitä käsin, niin se oli menoa...

[Goldmainers]

Keväällä 2009 näin iltapäivälehdessä ison jutun geokätköilystä ja kiinnostus heräsi. Vielä samana kesänä toista kuukautta Lapissa viettäessämme piti nopeasti keksiä juniorille ajanvietettä ja lähdimme etsimään ensimmäistä kätköämme. Harrastus alkoi siis Lapissa ja pysyi pitkään siellä, siis vain kesäharrastuksena. Välillä haettiin sitten joku purkki täällä etelässä, harvakseltaan kuitenkin. Pääasiassa olemme hakeneet luonto- ja metsäkätköjä, kun ei nämä kaupunkikätköt hirveästi innosta. Koukkuun olemme jääneet, ja pahasti ja tänä talvena ollaan sitten juostu purkkien perässä monen vuoden edestä. Mukavaa tämä on ja ainakin yksi hyvä syy liikkua.

[tattikatti]

Vaikka tänään onkin virallinen yksivuotispäiväni tattikattina, olen tutustunut aiheeseen ja vuosia aiemmin. Monet tv- ja lehtijutut harrastuksesta innostivat ja aloin ottaa asioista selvää. Viimeinen tikki oli se kun velipoika meni löytämään kätköilyn, enää ei voinut mikään pidätellä kun ensimmäinen purkki oli pakko löytää...
Monen koukeron myötä opin vihdoin nää teknisetkin kuviot ja niin sain kaipaamani harrastuksen...tätähän olin jo pitkään kaivannut...harrastusta joka irrottaa sopivasti työ ym.kuvioista, ja joka ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua... ja joka on syy nostaa takapuolensa sohvan syövereistä ulos ulkoilmaan pois kotoa

-- enpä ole katunut hetkeäkään

[TiiEliLin]

Paimion latu ja polku järjesti keski-ikäisille naisille ryhmän, jossa testattiin erilaisia liikuntamuotoja. Yhtenä liikkumisen muotona oli maastossa kulkeminen gps-laitteen kera kätköjä etsien. Joku kokenut kätköilyä tuolloin esitteli, mutta en muista kuka. Sillä reissulla löysin ensimmäisen kätköni: Luontopolku - Paimio http://coord.info/GCQMAJ. Kuittasin sen nimimerkillä, jonka rekisteröin tuolloin. Kun omaa laitetta ei ollut, etsintä jäi unohduksiin joksikin aikaa. Nimimerkkikin unohtui pitkän tauon aikana.

Seuraavana keväänä kollega kokeili työpaikan virkistyspäivänä geokätköilyä, innostui ja hankki oman laitteen. Sain lainata tuota laitetta ja elokuussa 2011 löysin ekan kätköni nykyisellä nimimerkilläni. Sekin kätkö on näemmä kinnkarin tekemä

Oman gepsin hankin vasta seuraavan vuoden 2012 puolella ja nyt on aktiivista kätköilyä takana reilu vuosi. Kätköilyyn on tullut tartutettua sittemmin viattoman veteraanikoiran lisäksi avopuolison lapsi, avopuoliso, oma esikoiseni ja nuorimmaiseni... tässä järjestyksessä. Lisäksi muutamia tuttuja on tutustutettu lajiin ja jokunen asiakaskin koukutettu lajin pariin. Kilometrejä on tavallisiin ajoreissuihin tullut lisää melkoisesti, mutta yhtään ei kaduta.

[Geojusu]

GC pioneeri, työkaveri mavesatu yllytti useita vuosia tähän seikkailuhenkiseen harrastukseen. Jo 2004 hän kertoi kuinka oli joutunut jostain hautakivestä etsimään tietoja löytääkseen kätköpaikan koordinaatteja ja sellainen toiminta tuntui kyllä jännittävältä mutta kuitenkin viimeinen kipinä peittyi ehkä laitetekniikkapelon alle. Sitten kesäkuussa 2010 oltiin vaimon (nykyään Geoema) kanssa lapissa ja eksyttiin pahan kerran Angelissa matkalla Matti Mustan tuvalle. Pöljänpolku oli siis jo silloin hallinnassa Siitä kuitenkin seurasi päätös gps -laitteen hankkimisesta, siispä mavesatun puheille neuvoja kysymään - hän tietysti käytti tilaisuutta hyväkseen selittämällä kuinka geokätköily olisi hyvä tapa opetella laitteen käyttöä vaikka ei harrastuksen pariin syvällisemmin aikoisikaan.
Tem HEP:in Tehtaankenttä GC1ZDMN oli silloin kotia lähin kätkö ja siellähän piti käydä heti laitteen saavuttua postissa - pitkällisen etsinnän jälkeen kätkö köytyikin ja paluuta entiseen ei enää sen jälkeen ollut. Mavesatu on siis yksinomaan vastuussa tästä hullutuksestamme. Joskus jos on reissulla sattunut jotain, pientä haavaa tai sellaista niin tuleekin esiteltyä hänelle kommentein:"Katso nyt taas mitä olet saanut aikaan"
Iso kiitos siis mavesatulle!!!

[Manssu4]

Kuulin ensimmäistä kertaa kätköilystä radio-ohjelmassa joskus vuonna 2008 ja se kuulosti mielenkiintoiselta. Silloin jo mietin, että jos olisin nuorempi ja urheilullisempi, niin tuota voisi kokeilla. Peruskouluaikaankin kun tykkäsin suunnistuksesta, vaikka siinä en hyvin koskaan pärjännytkään, kun juoksuvauhti ja nilkkojen jatkuva muljahtelu metsässä liikkuessa oli mitä oli ja kätköily kuulosti jotenkin suunnistukselta, rasteja etsitään jne.

Taisi olla vuoden 2009 lopulla tai aivan vuoden 2010 alussa, kun Teema4 (nyk. hiatsu) kertoi työpaikan koulutksessa ruotsiksi geokätköilystä ja vaikka siitä ruotsalaisesta selityksestä en puoliakaan ymmärtänyt (syy ei ollut hiatsun vaan oman kielitaitoni), niin tunnin jälkeen menin kyselemään hieman lisää, sillä muistin, että tämä oli nyt sitä josta radiostakin olin silloin joskus kuullut.

Hetken kotona asiaa vielä pohdin ja helmikuussa 2010 sitten tein tunnukset itselleni. Vielä päivän mietittyäni lähdin lapsieni kanssa etsimään ensimmäisiä kätköjäni tulostetun kanrtan kanssa. Enhän minä silloin osannut vielä katsoa kaikkea oleellista tietoa sivuilta ja niinpä menin etsimään kahta kotini lähintä kätköä toista ei ollut löytynyt 3 viikkoon ja toista reilut 2 kuukauteen, eihän se ollut edes talvilöydettävä , no siellä lumihangessa temuttiin porukalla vyötäisiin saakka uponneena ja ihmeteltiin, että missähän se joku, mitä täälä nyt etsitäänkin, mahtaa olla. Eihän siitä tullut kun kaksi dnf:'ää. Maaliskuussa 2010 löytyi sitten ensimmäiset purkit ja muutaman kuukauden tauon jälkeen sitten aloin purkkeja etsimään aktiivisemmin tulostettujen karttojen kanssa.

Kesän 2010 aikaan sain kaverinkin sitä kokeilemaan ja niinpä me pitkään kätköiltiin ainoastaan isolla porukalla. Lähes 100 ensimmäistä kätköö haettiin tulostettujen karttojen avulla ja sitten vasta tuli hankittua gps. Enemmänkin kätköilyä tulisi harrastettua, jos vain olisi sitä aikaa, mutta tällä mennään mitä on. Koukussa ollaan!

[Piriformis]

Ekan kerran purkki tuli vastaan kun OskariSaari kertoi sattumalta löytäneensä kätkön metsäretkellään Joensuussa. Hän näytti purkin ja kertoi että oli rekisteröitynytkin jo gc.comiin, mutta eipä siitä kumpikaan sen enempää innostuttu ja itse en ainakaan oikein edes ymmärtänyt koko homman ideaa. Meni muutama vuosi ja päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä samaan ryhmään Diplodocus1:n ja Mossberg1:n kanssa. Sattumalta vielä ajauduimme tekemään ryhmätyötä kolmistaan ja kokoonnuimme minun luokseni aina esseenkirjoitukseen ym. kouluhommiin. Joka kerta kun kokoonnuttiin niin "taukokeskustelut" ajatuivat kätköilyyn ja muistan että pojat pohtivat Lukutoukka-kätkön hankaluutta, kumpikaan ei ollut useista etsinnöistä huolimatta sitä löytänyt. Lopulta alkoi kiinnostaa tämä touhu ja kyselin vähän tarkemmin että mitä tässä nyt tapahtuu. Mossberg näytti puhelimesta karttasovellusta ja lähimmät kätköt näkyikin kartalla jo. Parin viikon sisällä olinkin sitten rekisteröitynyt gc.comiin ja etsinyt ekan kätkön (jo edesmennyt Church of Piikkiö), päivämäärä taisi olla 24.5 2011. C:geon avulla kätköilin jouluun asti, jolloin sain Garminin sitten synttärilahjaksi. Aluksi oli helppoa kun lähikätköjä oli paljon, nyt on suurin osa helpoimmista haettu joten homma hankaloituu, mutta intoa on edelleen

[Hukkaretki]

En muista miten alunperin aiheesta kuulin, ehkä uutisista tai jostain lehdestä. Tai netistä. En muista. Useampia vuosia kuitenkin meni, ennen kuin itsellä oli resursseja aloittaa harrastus.

Aluksi puoliso tyrmäsi täysin haluni investoida gps-laitteeseen ja sitä ei tullut hankittua, enkä siten tullut tutustuneeksi koko lajiin. Olin lievästi pettynyt.
Sitten tuli aika hankkia uusi puhelin, kun edellinen alkoi sekoilemaan ja vähän sitä silmällä pitäen valitsin älypuhelimen, johon sain ladattua kätköilysovelluksen, jolla tutustua harrastukseen ja sehän sitten vei mukanaan. Parin kuukauden päästä sain puolisonkin sitten ylipuhuttua gps-laitteen hankintaan.

Laji on mennessään vienyt ja muuhun en sitä vaihda. Ajanvietettä parhaimmillaan. Erityisen kivaa etenkin hyvässä seurassa.

[kaaka]

Minut "pakotettiin" luomaan nikki cg.comiin loppuvuodesta 2008.
Ihanat muskottiystäväni Kaskas, Black_Island ja Haimmala olivat hetkeä aikaisemmin hurahtaneet kätköilyyn, ja pyysivät minua auttamaan jossain jutussa, en nyt enää muista tarkkaan missä, mutta luultavasti jonkun mysteerin ratkaisemiseen se liittyi. Siinä sitten samalla aloin ihan mielenkiinnosta lukea enemmänkin aiheesta, kaikki ohjeet ja opukset, mitä netissä oli. En kuitenkaan itse aikonut harrastusta aloittaa, kun ei sitä gpsiä ollut. Seuraavana vuonna perinteisissä muskottipikkujouluissa Petäjävedellä kuitenkin lähdin mukaan parille purkille, ja sitä seuraavana jo muutamalle muullekin, kun näiden muskottisiskojen luona kävin kyläilemässä. Sitten 2011 kesällä sain viimein puhelimen, jossa se gps-ominaisuuskin oli, ja sen jälkeen sitten on tullut harrastettua vähän enemmänkin, ja ihan itseksenikin. Parhaimmillaan tämä harrastus kuitenkin minusta on yhteisöllisenä toimintana, eli kohtuuharvoin lähden yksikseni purkkien perään, mutta jos joku houkuttelee mukaansa, niin aina olen valmis.

[Cattleya89]

Mun kaveri aikoinaan alkoi geokätköilemään ja suunnitteli kätkön etsimistä. Minä sitten ajauduin tutustumaan hieman tähän harrastukseen, kun autoin häntä selvittämään missä yksi kätkö mahdollisesti olisi. Itse tosin olin toisella paikkakunnalla, mutta helppoahan se oli mahdollinen paikka selvittää kartan ja vinkin avulla. En kyllä silloin sen enempää innostunut kätköilystä ja se painui jonnekin mielen perukoille.

Sisko sitten löysi geokätköilyn ja puheli siitä. Silloin ajattelin, että voishan tätä kokeilla ja lähistöltä katselin kivan kätkön, jota lähdin etsimään ja tuli aika tyytyväinen olo, kun sen löysi. Siitä se sitten lähti ja pikkuhiljaa on kätköjä tullut löydettyä. Tämän kautta on tullut ihan lähistöltäkin löydettyä monta hienoa paikkaa, jota ei olisi muuten löytänyt ja tullut käytyä sellaisissa paikoissa, joissa ei muuten olisi tullut käytyä. Kiva ja hyödyllinen harrastus siis.