Geocache.fi

Eräiden kätköjen loggauksia lukiessa putkahtaa esille jatkuvat avunpyynnöt puhelimitse ns. helpdeskiin. Miksi ihmeessä jos kätkö ei muuten löydy ja DNF häämöttää, niin on pakko soitella sukulaisille ja kylänmiehille (ja tietty kätköntekijälle)? Eikös tässä nyt mene maku omasta tekemisestä ja se löytämisen ilo? Uusavuttomuutta vai suoriutumispaineita?

Ei sieltä mitään megaspoileria välttämättä kysytä. Ehkä ihan vaan tuuppausta oikeaan suuntaan.

.

Jos on vaikkapa toisella paikkakunnalla kätköilemässä ja jonkun kätkön suhteen on jo tehnyt kaikkensa, yrittänyt monta yritystä, kuluttanut paljon aikaa, eikä itse enää keksi mitään, voi "ulkopuolinen" apu tuntua tarpeelliselta. Kyllä löytämisen ilo siitäkin syntyy ja siitä, että kyseisen kätkön sai kuitenkin onnellisesti loppuun. Ei sieltä mitään megaspoilereiltä kysytä (ellei niin halua) vaan vinkkiä oikeaan suuntaan. Tuskin helpdeski tulee purkkia kellekään käteen ojentamaan

Entäs sitten... ketä nyt taas tuollainenkin rassaa?

VeskuR kirjoitti:Entäs sitten... ketä nyt taas tuollainenkin rassaa?

Ei se rassaakaan, vaan päinvastoin. Siitä irtoaa samanlaista tahatonta huumoria kuin uusavuttomuudesta yleensäkin

LaraG kirjoitti:Tuskin helpdeski tulee purkkia kellekään käteen ojentamaan

Itse asiassa näinkin on pari kolme kertaa käynyt, vaikka koskaan en ole apua purkin löytämiseen pyytänyt. Loggasin tapahtuneen notena ja kätköt päätyivät ignore-listalle

Jokainen kätköilee tavallaan. Jos vaikka minä menen kätköilykierrokselle johonkin urbaanikätkörysään, en odota kokevani suurta elämystä maisemien tai hienojen paikkojen kannalta. Joskus on ihan mukava ns. kilpailla itsensä kanssa, eli vaikkapa yrittää uutta päiväennätystä kätköjen löytämisessä. Esimerkiksi juuri tällöin kaikki purkit olisi hyvä löytää. Vaikka ei havittelisi ainoastaan tilastojen kasvatusta, löydetty kätkö on ainakin minun mielestäni mukavampi asia kuin dnf:tty. Jos olen etsinyt niin kauan, että olen joutunut toteamaa, ettei kätkö löydy, saatan kysyä vinkkiä vaikkapa irkistä. Ihan saman löytämisen ilon silloin saan kuin muutenkin.

(Ja vaikka tässä vaiheessa "powerkätköilijöiden" paheksujat meinaavat tukehtua iltateehensä, niin mainittakoon kuitenkin, ettei se tilastojen ja löytömäärän kasvatus mikään syntinen asia ole. Se on yksi osa tätä harrastusta, jota ei tarvitse ottaa huomioon, jos ei halua.)

Ja silläkin on pieni ero, että kysyykö omistajalta vai toiselta kätköilijältä.

Kysyin tänään ircissä ja sain vihjeen toiselta kätköilijältä ja löysin sen avulla kätkön. Hajottaako?

pailakka kirjoitti:Kysyin tänään ircissä ja sain vihjeen toiselta kätköilijältä ja löysin sen avulla kätkön. Hajottaako?

Just...

Minulla yhden kätkön kohdalla sain omistajalta vihjeitä pariin otteeseen.

Jos kävelee 4 km umpimettässä krokotiilien seassa ja etsii siellä 3 tuntia purkkia, niin kyllä siinä vaiheessa tekee mieli löytää se purkki eikä lähteä dnf:n kanssa pois. Eri asia tollaset 0 km- purkit johon on helppo palata uudelleen.

Sitäpaitsi Pirunluola- kätkön löysin vasta kun olin kirjannut kolme dnf:ää vaikka joka käynnillä olin soitellut apuja.

Aiheesta oli aiemminkin keskustelu:http://www.geocache.fi/bulletin/viewtop ... t=helpdesk

Palatakseni asiaan (jota en yleensä tee..) niin eikö kimppakätköilykin sitten ole "tahatonta huumoria ja uusavuttomuutta", erästä lainatakseni?

VeskuR kirjoitti:Palatakseni asiaan (jota en yleensä tee..) niin eikö kimppakätköilykin sitten ole "tahatonta huumoria ja uusavuttomuutta", erästä lainatakseni?

Jos kaikki osallistuvat kätkön etsimiseen jokseenkin samanlaisella panoksella eikä kenelläkään ole kätkön löytymistä helpottavaa tietoa, niin mukana on selkeä sosiaalisuuden ja yhdessä toimimisen elementti. Ryhmä pyrkii yhteiseen päämäärään eikä siihen minun mielestäni liity mitään uusavuttomuutta.
Uusavuttomuutta on kykenemättömyys hyväksyä pientä epäonnistumista, vaikka tosiasiassa on yhtä kokemusta rikkaampi. Tuo kokemus on syntynyt riippumatta siitä löytääkö purkkia vai ei. Huvittavaa ja vähän surettavaakin on joidenkin ihmisten kyvyttömyys ymmärtää kokemuksen merkitystä ellei siitä ole merkintänä tilastofindia. Tärkeintähän ei ole päämäärä, vaan matka sinne.

Ja kätköjen löytö/dnf -suhteen on oltava jonkun käyrän mukainen? Piilottajat ovat mielissään kun purkkia ei löydetä?

Huokaus

Mikkozzz kirjoitti: Jos kaikki osallistuvat kätkön etsimiseen jokseenkin samanlaisella panoksella eikä kenelläkään ole kätkön löytymistä helpottavaa tietoa, niin mukana on selkeä sosiaalisuuden ja yhdessä toimimisen elementti. Ryhmä pyrkii yhteiseen päämäärään eikä siihen minun mielestäni liity mitään uusavuttomuutta.

En uusavuttomuuteen, enkä muihin hämäriin käsitteisiin ota kantaa mutta seuraavaan otan:

"eikä kenelläkään ole kätkön löytymistä helpottavaa tietoa"

Onko tämä kirjoitettu "kieli poskessa", vai ihanko tosissaan tässä ollaan?

Ei niinkuin ollenkaan helpota kätköä etsivää, jos 100 linnunpönttökätköä löytäneenä, sattuu havaitsemaan, että linnunpönttöhän se tuossa epäilyttävässä paikassa möllöttää? Vasta-alkajalle saattaa olla ihan mahdottoman vaikea.

Muita esimerkkejä lienee lukuisia. Pointtina on, "kätkön löytymistä helpottavaa tietoa" on lähes AINA. 'Pitäisikö nekin löydöt hylätä, kun liikaa tietoa oli matkassa?

Vinkkipuhelimeen soittanut ja saadun avun turvin kätkön löytänyt pettää itseään ja antaa itsestään myös tietynlaisen kuvan muillekin!