Jos kätköily olisi ammatti, saisin kenkää juuri nyt.

[Haaskalintu]

En ole samaa mieltä Tonnyn kanssa kaikesta, mutta sanoisin että joku totuuden siemen hänen kirjoituksessaan on. Tällä viittaan siis siihen ensimmäiseen, yhdeksän oluen katalysoimaan viestiin.

Nimittäin geokätköily on alkanut varmaankin hyvin pienen porukan keskuudessa, ja vaikkapa tuo porukka ei millään muotoa olisi homogeeninen niin pukeutumisen tai muuden arvojen suhteen, niin jonkinlaisen ennakkoasenteen se varmaankin synnyttää asiasta tietämättömille, kuten kaikki vähemmän tunnettu.

Onhan niin, että laskettelu oli aluksi 80-luvulla juppien laji kun se oli harvinaista ja sukset ja vaatteet kalliita. Nykyisin skimbaaminen on menettänyt eliittimaineensa ja siitä on tullut teppo tavallisten hupia.

Jos mietitään millainen ihminen on alkanut harrastaa geokätköilyä harrastuksen alkuhämärässä, on jokaisella lajin harrastajalla oltava kahdenlaista mielenkiintoa: 1) paikannuslaitteet ja 2) ulkoilu. Kun alkuaikojen gepsit olivat kalliita ja vaikeakäyttöisiä, niitä ei tavikset ehkä jaksaneet opetella käyttämään, vaan diplomi-insinöörit ja muut näppärät kaverit opettelivat homman aakkoset etunenässä. Ulkoilu taas asettaa tietynlaiset käytännölliset vaatimukset asustuksen suhteen, ja on selvää että Armanin puvussa ei metsään lähdetä. Näistä kahdesta yhdistämälllä sitten saa helposti stereotypian, jota Tonny niin provokatiivisesti toi esille. Tyypillisen kätköilijän huumorintajun puutteen ehkä voisi selittää siten, että hyvin syvällä harrastuksessa olevat omaavat ihan oman inside-huumorinsa, joka ei ulkopuoliselle avaudu, ja näin voi joistakin tuntua suoranaiselta huumorintajun puutteelta.

Nykyisin voidaan todeta, että kätköilijöitä on todella moneen junaan. Tämän on mahdollistanut lähinnä teknologia. Kun aikaisemmin piti osata käyttää monimutkaista laitetta ja syöttää koordinaatit hyvissä ajoin manuaalisesti näpytellen laitteeseen etukäteen, nykyisin riittää Nokian puhelin ja Trimble Geocache Navigator, joka löytää parilla klikkauksella lähimmät tradit. Tämän osaa apinakin, ja geokätköilyä kokeilevia "pinnallisia" harrastajia on ilmaantunut lisää pilvin pimein. Nykyisin mitään tyypillistä geokätköilijää ei vain ole olemassa. Se on hyväksyttävä tosiseikka. Ne ajat, kun homma oli pienen piirin pikkukivaa yhdessä, kaikki tunsivat toisensa ja vaihtotavaratkin olivat Jotain Ihan Muuta eivät ikinä palaa. Surullista mutta totta. Me nykyiset geokätköilijät olemme paljon velassa homman pioneereille, ja toivoisinkin että kun joku kauan sitten harrastuksen aloittanut avaa sanaisen arkkunsa me päiväperhoset hiljentyisimme hetkeksi kuuntelemaan mitä konkarilla on sanottavaa. Siitä voi vaikkka oppia jotain.

[J&H Team]

Aika terävä analyysi Haaskalinnulta.

En ole mikään pioneeri, pikemminkin rivikätköilijä, mutta kätköilyä jo useamman vuoden seuranneena, voi jotain trendejä jo havaita. Tässä subjektiivinen "Geokätköilyn kansallinen kehitys Suomessa"

Kun aloitin 2003 kätköilyn, oli Suomessa n. 400 kätköä ja porukka oli tosiaankin hyvin teknispainotteisesti suuntautunutta. Sellainen Nörttien salainen suunnitusklubi. Kätköt oli ovelia arvoituksia tai erityisen merkityksellisellä paikalla, jonne johdateltiin kanssakätköilijöitä. Tai sitten vaikkapa haasteellisia kiipeilypaikkoja.

Pioneereja ja keskustelevia mielipidevaikuttajia oli Captain Morgan ja Divine Tampereen suunnalla. PekkaR nostatti kätköilyn henkeä ja rakensi nettisivunsa avulla perustiedon tasoa. Kettu täällä Lahden ja Turun seudulla oli älykkökätköjen spesialisti. Stargher pääkaupunkiseudulla taas erikoistui vaativiin kiipeilykätköihin ja salapoliisimysteereihin. Olihan kyse uudesta uljaasta kansainvälisestä harrastuksesta, joten loggaus -kieli oli yleisesti englanti.

Sitten kätköilystä innoistui vuonna 2004 teekkari Liimes, joka toi pistebongauksen ja kilpailuhengen harrastukseen. Se tapahtui yksinkertaisesti siten, että luotiin ensimmäinen kätköilytilasto, joka kertoi monesko kukin oli löydettyjen kätköjen listalla. Koska pistebongaus oli nyt arvo sinänsä, syntyi tämän seurauksena paljon aikaisempaa enemmän kaupunkimikrokätköjä.

Vuosien saatossa kätköily sai aina vain enemmän kansallisia piirteitä, joita yhdistää enää Geocachin.comin formaatti. Loggauskieli vaihtui meillä kaikilla hiljalleen suomeksi. Kätkökuvauksetkin voi nykyään olla pelkästään suomeksi.

Seuraava murros on nyt, kun GPS-laite alkaa olla jokaisen taskussa tavalla tai toisella. Kätköilystä on tullut jokamiehen harrastus. Haksun ansiokas suomalainen sivusto on osaltaan madaltanut edelleen kynnystä ja tuonut tähän harrastukseen yhä uusia kansallisia piirteitä.

Kätköilyn luonne muuttuu harrastajien mukana, ja se onkin osaltaan tämän harrastuksen rikkaus. Mitä muuta harrastusta voi harrastaa suunnilleen milloin vaan ja missä päin maapalloa vain?. Yksin tai yhdessä. Jopa ilmaiseksi. Geoyhteisö ollan me kaikki, yhdessä ja erikseen.

Toivon, että jokaiselle löytyy tulevaisuudessakin tilaa omalle tyylilleen harrastaa. Kuitenkin siten, että harrastus pysyy edelleen niin siistinä, että perheen pienimmätkin voi jatkossa leikkiä ”aarteen etsintää” ilman pelkoa ikävistä yllätyksistä. Lets keep it clean and fun!

[mumma]

Tosi mielenkiintoinen katsaus. Kiitos!