MannuV kirjoitti:Tuli tässä tätä topiccia lukiessa mieleen että miten te lasten kanssa kätköilevät ohjeistatte perheen nuorimpia etsintäpuuhissa? Vai onko tällaiseen ylipäätänsä ollut tarvetta, kun ajatellaan geoerroosiota siis.
Kirkkojen kiviaidat ovat puhuttaneet meillä eniten lasten kanssa. Ollaan yhdessä mietitty, voidaanko yleensä mennä kiviä siirtelemään koska jos jokainen kätköllä kävijä siirtää yhden kiven ennen löytöä ja kätköllä käy vuodessa 50 ihmistä, on aita aika karseassa kunnossa muutaman vuoden päästä. Tänään jätettiin etsinnät suosiolla kesken kun ei alkanut löytyä 10 varovaisen kurkkauksen jälkeen
Mutta pääasiassa lapset kätköilevät mielestäni aikuisia "kestävämmin". Kurkkivat ja nuuskivat, eivät revi ja siirtele. Voimaa on vähemmän joten oveluutta tarvitaan enemmän. Mainitsin kerran yhdessä loggauksessa, että geotenavat löytävät vaikka mikron pirunpellosta ja osittain se on tottakin. Osasivat eräällä tosi ikävällä mysteerillä (xvira nyyn kamalassa rantalouhikossa, moni oli jättänyt homman siihen paikkaan) ettei se niin hankalaa ole. Pitää miettiä, että veden pinta nousee ja ei siis kannata etsiä sen korkeimman vesiarajan alapuolelta. Kukaan ei ole niin tyhmä
että jättäisi purkkinsa vesien armoille. Sitten suljetaan pois liian suuret kivet, senjälkeen liian pienet. Lopulta vaihtoehtoja jää aika vähän ja niitä aletaan tutkia järjestelmällisesti.
Sopii kysyä, milloin MINÄ jaksan ajatella noin syvällisesti ennenkuin alan käännellä kiviä. Tuskin koskaan... Suurin ongelma tenavilla oli alussa se koilotus
Purkki on täääääälläääää!, mutta sekin karsiutui pikkuhiljaa pois. Nykyään osaavat ottaa roolin päälle heti kun näkevät jästejä. "
Minä leikin täällä kivikossa vielä vähän aikaa, katsele sinä äiti maisemia" tai "
Anna minun vielä hetki leikkiä tutkimusmatkailijaa, täällä rannalla on kaikkea tosi jännää".