Hellurei nyt hieman jäljessä tosin!
Olen virallisesti palannut geokätköilyn pariin pitkän "sairaslomani" jälkeen. Kerronpa siis tarinan, niin kuin se oikeasti meni, eikä niin kuin media sen muokkasi.
Oltiin siis käyty aiemmin jo tutkailemassa kätköä ja harkitsemassa laskeutumismahdollisuuksia. Loppujen lopuksi suunnitelmat tehty ja tikkailla lähdin sitten alaspäin kipuamaan. Alas pääsinkin helposti ja kätkökin löytyi ilman ongelmia. Muutama hengenveto ja lähti ylöspäin kipuaminen. Kaikki meni hyvin, mutta melkein ylhäällä ollessani osui yhden tikkaan puola kallion sivuun kiinni ja luiskahti sivuun. (Jotenkin tikkaan pää siis nojasi jäiseen kallionseinämään ja pääsi tätä kautta luiskahtamaan.) Tämä kävi niin nopeasti, että en ehtinyt siihen valmistautua ja iskin ohimoni kallionseinämään, minkä takia irtosi käteni tikkaista. Tipuin selkä edelle pohjalla olevien vanhojen tikkaiden päälle. Hetken aikaa makasin lumihangessa ja naureskelin, että hitto nyt pitää aloittaa takas ylös kiipeäminen alusta, mutta kun yritin takaisin pystyyn, niin iski niin kova kipu selkään, etten pystynyt edes hengittämään.
Loppujen lopuksi palomiesten tullessa olin niin jäässä, ettei ajatuskaan kunnolla toiminut ja tuo paarisysteemi millä minut ylös saatiin, ei ollut kaikkein mukavin, sillä oli olkapääkin sijoiltaan. Loppujen lopuksi ambulanssiin ja pillit päällä Mannerheimintietä Töölöön. Törkeät kipulääkkeet ja lämmityshuovat, kun oli hypotermia päällä ja kaikki mahdolliset kuvaukset. Selässä oli joku vanha trauma (oksahaarake irti), mutta muuta ei näkynyt, joten sain vain vahvat kipulääkkeet ja osastolle vuorokaudeksi. Sieltä päästessäni loggasin kätkönkin muistaakseni.
Seuraavana iltana alkoi mieletön rinta-/vatsakipu ja minulle soitettiin ambulanssi, millä suoraan Meilahteen. Meilahdessa taas kovat särkylääkkeet ja kaikki mahdolliset kuvaukset uudestaan. Myöhemmin kirurgi ja ortopedi paikalle ja sanoivat, että joku nikama selästä on murtunut. Kuulemma murtui vielä niinkin "hyvin", että ei kuvissa juurikaan näy. Miettivät koko yön lähdetäänkö leikkaamaan vai ei, mutta ei leikattu.
Selän kanssa pärjäsi sairaaloiden jälkeen kohtuu hyvin. Muutaman pahan kipukohtauksen olen viimeisen kuukauden aikana saanut ja viikko sitten kävin lääkärissä tämän takia. Johtuu kuulemma putoamisesta ja rintarangassa jotakin häikkää. Vahvat särkylääkkeet, joilla estetään "kohtaukset" ja tämän jälkeen lähdetään katsomaan, mitä tehdään jatkossa.
Nyt olen päässyt takaisin kätköilemään, vaikka selkä edelleen siis vaivaa. Mutta tosiaan. Kiitos teille kaikille, jotka ette lähteneet syyttelemään sormi ojossa.
Niin kuin useampikin jo edellä sanoi: vahinkoja sattuu. Enkä tästä oikeen opiksenikaan voi ottaa, kun tapaturma oli.
Mutta niin tai näin. Nyt olette totuuden kuullut minultakin.