Mystithän ovat oma omituinen lajinsa kätköjä.
On sellaisia, jotka ovat yksiselitteisiä:Pitää laskea, nähdä tai tehdä jotain. Joskus se on helppoa, joskus hiton vaikeaa mutta kuten sanoin, yksiselitteistä.
Sitten ne, joissa pitää ensin tietää tai oivaltaa jotain. Mennään jossain itkettävän ja naurettavan rajamailla ja helppokaan asia ei vaan osu silmään...
Ja viimeksi ne, joissa ei ole mitään, hyvä kun kätkön nimi. Sitten pitäisi keksiä, että kun otetaan galaksi 324:n tähden numero 2758 pyörähdysakselin kulma pystytasoon nähden,
(mihin ihmeen pystytasoon?) niin sillä luvulla pääsee alkuun, kun tietää mihin sen sijoittaa!
Voi siis olettaa, että hyvä ratkaisija tarvitsee sekä tietoa, että kokemusta.
Ratkaisijoita onkin sitten monenlaisia: Yksi puurtaa vintillä yksinään, laskee, kiroilee ja puree hammasta.
Toiset tekee porukalla. Voisi sanoa, että se on ihan kehittävää: Kaverin sanomasta puolesta sanasta asia voi lähteä eteenpäin.
Sitten on ne, jotka vaan kilauttaa kaverille ja kysyy, että jokos olis naatit, että pääsis purkille.
Ja sitten lopuksi: Ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lukee loggauksia, jotka ovat tyyliä:
'FTF klo 18.37 Kyllä oli vaikea. En ymmärtänyt mitään ja piti kolme kertaa kysyä kätköttäjältä neuvoa ja kun hän tuli vielä opastamaan, niin löytyihän se. Kiitos kätköstä.'
Jatkona saattaa olla muutama samanlainen.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin ei tämä minulta ole pois. Ei ole kännyhälyä, enkä käy FTF hunteissa, ihmettelen vain.
Jos pitää kaverille saada FTF, niin voihan sen tehdä hänen kotipihalleen, ei tarvi sitten turhaan juosta pitkin metsiä.
On toki fiksujakin kätköttäjiä. Jos löytöjä ei ala tulla, tai tahti on laiskanlainen, niin vihjeitä tulee mutta julkisesti. Sinne kätkökuvaukseen.
Tästäkin varmaan nousee huuto, vaan sanoinpa kuitenkin. Nämä olivat minun ajatuksiani.
. Mutta myssejä on hyvä olla olemassa. Niitä on joskus mukava ratkoa et ei siinä mitään.
- ihan metsässä
