Jotkut ihmettelevät joidenkin toisten vimmaa etsiä mahdollisimman paljon purkkeja. Itse taidan kuulua tähän vimmaisten ryhmään ja en ihmettele yhtään sitä, että määrä viehättää.
Vaikka määrällä ei sinänsä ole mitään merkitystä, on se omalla kohdallani tullut laatua tärkeämmäksi. Olen kai siis hoidon tarpeessa
Perusteluna tähän voisin mainita mm. sen, että yli 3000 löydön jälkeen olen nähnyt niin monta samantapaista paikkaa, purkkia, piilotustapaa etc., että harvoin tapaa jotain todella uutta. Rantamaisemat, kirkot, sillat, kukkulat, kivimuurit, luontopolut, rautatieasemat, 0-pisteet, tanssilavat ja muut vastaavat paikat eivät lopulta niin oleellisesti toisistaan poikkea joitan poikkeuksia lukuunottamatta, että niistä saisi jotain erityisiä kätköilykiksejä. Magneettimikrot kaiteissa, linnnunpöntöt, purkki xvira nyyn yms. lukeutuvat edellisten joukkoon. Toki vastaan tulee edelleen niitä iloisia laatuyllätyksiä, mutta koko ajan harvenevaan tahtiin. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteivätkö löytämäni purkit olisi laadukkaita, ne eivät vain tarjoa minulle juurikaan mitään ennen kokematonta uutta.
Siksi tilalle on tullut määrä. Kun lähden kätköretkelle, olen yleensä suunnitellut reitin tarkkaan siten, että ehtisin käydä mahdollisimman monella purkilla. Koko päivän tripillä löytyy helppsti 20-30 purkkia ja siitä tulee jonkinlainen tyytyväisyyden ja "ahkeruuden" luoma hyvänolon tunne. Ja varsinkin moottoripyörällä liikkuessani, on reitti purkilta toiselle joskus se suurin nautinto.
Ymmärrän toki heitä, joille kätköily on harrastus, jota harrastetaan vain silloin tällöin ja silloin laatu on tottakai ykköskriteeri ja joille löytöstatistiikka on yhtä hölynpölyä. Näin alussa oli itsellänikin.
Siitä tämä harrastus onkin oivallinen, että jokainen voi harrastaa kuten haluaa joten arvostakaamme jokaisen valitsemaa tapaa. Ne ovat kaikki oikeita
.Kommenttejanne ja Espoon A-klinikan georyhmän perustamista odotellen jätän tämän päivän retken tekemättä. Löytyihän eilen 28 purkkia
Mutta sitten tulen aina siihen tulokseen että mä varmaan puutuisin koko touhuun jos rupeaisin nopeammalla tahdilla etsimään kätköjä. Mielenkiinto lopahtais varmaan itsellä jossain vaiheessa.
Itse olen sen verran "laiska" että kymmenen purkkia on maksimi per päivä, sitten alkaa touhu maistumaan puulta. Ja tämä kymmenen purkin päivä oli sellainen päivä että lapset ei olleet mukana, heidän kanssaan suurien määrien metsästys on mahdotonta. Ei riitä hermot kolmella ipanalla juosta montaa tuntia purkkien perässä. Ja pitää syödä ja juoda ja käydä pissalla ja ja ja... ei riitä vanhemmillakaan hermot kuulla rutinaa - yks on väsy ja toisella on nälkä ja kolmas on tylsistynyt. Hoh hoijaa 
Multeja ei juurikaan ehdi hakemaan kun pitää ehtiä junalle tai lennolle kohti toista kaupunkia, joten on tyydyttävä siihen mitä saa... Työmatkat ovat kumma kyllä innostaneet enemmän sen jälkeen kun aloitin tämän harrastuksen 
Vastaukseni on siis kai C, molemmat.
, mutta on ne ainakin sinnepäin