Haltille
Haltille
Moni siellä on käynyt, vielä useampi sinne varmaan haluaisi....
Onhan se Suomen korkein kohta ja onhan siellä yxi kätkökin, jolla saa sen ylimmän ruudun vihreäsi.
Kätköilijät eivät välttämättä ole perehtyneet tuntureihin, joten reitinvalinnat saattavat olla melko kimurantteja, jopa hurjia. Siksi muutama sananen Haltille menosta.
Koska talvi asettaa rajoitteita, matkaan pitää siis lähteä kesällä. Paras aika on heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Aiemmin voi olla vielä liian talvi ja myöhemmin alkavat räntäsateet ja pakkaset, jolloin keli on liian vaarallinen.
Jos helikopteri unohdetaan, niin eikun vaeltamaan. Kilpisjärveltä, Norjan puolelta Didnojohkan vartta Lossulle tai sitten Norjan puolelta Gualasjärveltä, josta voi tehdä päiväretken. Kerron tästä viimeisestä.
Jos matkan aloittaa Kilpisjärjeltä, ajomatkaa kerttyy 129km. Ensin 100km asvalttia, Skibotniin, vuonon rantaa Birtavarreen ja sieltä laaksoa kohti itää. Kun asutus loppuu, loppuu asvalttikin ja alkaa 20km hiekkainen 'kylätie'. Se on yleensä ihan kohtuu kunnossa, mitä nyt lampaita joutuu joskus hätistelemään tieltä. Ne voivat olla tosi itsepäisiä... Muutenkin tämä osuus on näkemisen arvoinen. Muutama peruskätkö ja sitten Sábetjohka, jota ei suositella korkean paikan kammoisille.
Viimeiset kymmenkunta km kulkevat nummimaisessa maisemassa ja tie muistuttaa enempi 'kärrytietä'. Tien kunto on aina arvoitus. Perille pääsee kyllä vajaavetoisellakin, kun ajelee varovasti. Kävin siellä viime heinäkuun alussa etuvetoisella matkailuautollakin, viimeisellä viikolla alla oli onneksi maasturi, niin pahoin tie oli kulunut. Jos siellä kävi lana syksyllä ja taas tulee keväällä, niin tie varmaan on kesällä entistä parempi, sillä viime keväänä sitä peruskorjattiin. Pahin kohta on, kun loppupätkää on ajettu kolmannes, Julaidančohkkan rinnettä noustaan ensin ylös ja lasketaan heti alas... Jyrkkyyttä on senverran, että tie hakkautuu rikki.
Kun on sitten päästy perille, järven itäpään padolle, alkaa vaellus. Siellä aidalla on kartta, josta saa sen käsityksen, että länsipuolta... En suosittele. Reittiä ei ole mitenkään merkitty ja se on aika rankka. Liitän oheen kartan, josta paikkoja voi tutkailla.
Olen merkinnyt siihen poroaitojen sijainnit ja paikat, joissa varmasti, tai todennäköisesti on lunta. Lunta voi vuodesta ja vuodenajasta riippuen olla muuallakin ja lumipaikkoja kannattaa käyttää hyväkseen, koska kulku on niillä yleensä helpompaa.
Joten matkaan. Alku on helppoa paljakkaa ja pikkuhiljaa Haltin pahta lähestyy. Tarkoitus on kulkea lähellä pahtaa, 150 - 200m. Maasto on 'jokamiehelle' sopivaa, kunhan ei hötkyile, niin että energiat loppuvat. Varovainen toki pitää olla, sillä maasto on täynnä kiviä ja koloja... Täälläkin pätee se wanha hyvä sääntö: Kun kuljet, katso jalkoihisi, kun katsot maisemaa PYSÄHDY. Ensimmäinen lumilaikku, jonka yli joutuu/pääsee kulkemaan, on melko jyrkässä rinteessä, joka viettää vasemmalle. Yleensä pinta on kesällä kuitenkin pehmeää, joten kulku on helppoa. JOS sattuu horjahtamaan, niin polvet koukkuun ja kantapäät lumeen ja liuku pysähtyy nopeasti. Ei sitä paikkaa tarvi pelätä. Sitten on pieni lasku seuraavalle lumelle, jota pitkin kiivetään ylös, poroaidalle. Älkää kiivetkö, siellä on kyllä sopivia koloja, joista reppu ensin ja itse perässä. Joskus, lumisten talvien jälkeen aita voi olla nurinkin. Aidan jälkeen on melko tasaista ja monesti siinä oikealla on lunta. Kun lumi lppuu/rinne loivenee, pitää kääntyä oikealle. Siellä ylhäällä näkyy pieni 'huippu', joka pitää kiertää oikealta. Sen jälkeen käännös vasempaan ja melko tasaita harjannetta pyykille.
Se oli siinä.
Toki purkki pitää vielä etsiä.
Olen merkinnyt karttaan myös sen läntisen reitin. Jos haluaa, niin sitä voi palata, se laskeutuminen on vaan aika pyttymäinen, jos ei satu olemaan sopivasti lunta.
Tervemenoa Haltille!
Onhan se Suomen korkein kohta ja onhan siellä yxi kätkökin, jolla saa sen ylimmän ruudun vihreäsi.
Kätköilijät eivät välttämättä ole perehtyneet tuntureihin, joten reitinvalinnat saattavat olla melko kimurantteja, jopa hurjia. Siksi muutama sananen Haltille menosta.
Koska talvi asettaa rajoitteita, matkaan pitää siis lähteä kesällä. Paras aika on heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Aiemmin voi olla vielä liian talvi ja myöhemmin alkavat räntäsateet ja pakkaset, jolloin keli on liian vaarallinen.
Jos helikopteri unohdetaan, niin eikun vaeltamaan. Kilpisjärveltä, Norjan puolelta Didnojohkan vartta Lossulle tai sitten Norjan puolelta Gualasjärveltä, josta voi tehdä päiväretken. Kerron tästä viimeisestä.
Jos matkan aloittaa Kilpisjärjeltä, ajomatkaa kerttyy 129km. Ensin 100km asvalttia, Skibotniin, vuonon rantaa Birtavarreen ja sieltä laaksoa kohti itää. Kun asutus loppuu, loppuu asvalttikin ja alkaa 20km hiekkainen 'kylätie'. Se on yleensä ihan kohtuu kunnossa, mitä nyt lampaita joutuu joskus hätistelemään tieltä. Ne voivat olla tosi itsepäisiä... Muutenkin tämä osuus on näkemisen arvoinen. Muutama peruskätkö ja sitten Sábetjohka, jota ei suositella korkean paikan kammoisille.
Viimeiset kymmenkunta km kulkevat nummimaisessa maisemassa ja tie muistuttaa enempi 'kärrytietä'. Tien kunto on aina arvoitus. Perille pääsee kyllä vajaavetoisellakin, kun ajelee varovasti. Kävin siellä viime heinäkuun alussa etuvetoisella matkailuautollakin, viimeisellä viikolla alla oli onneksi maasturi, niin pahoin tie oli kulunut. Jos siellä kävi lana syksyllä ja taas tulee keväällä, niin tie varmaan on kesällä entistä parempi, sillä viime keväänä sitä peruskorjattiin. Pahin kohta on, kun loppupätkää on ajettu kolmannes, Julaidančohkkan rinnettä noustaan ensin ylös ja lasketaan heti alas... Jyrkkyyttä on senverran, että tie hakkautuu rikki.
Kun on sitten päästy perille, järven itäpään padolle, alkaa vaellus. Siellä aidalla on kartta, josta saa sen käsityksen, että länsipuolta... En suosittele. Reittiä ei ole mitenkään merkitty ja se on aika rankka. Liitän oheen kartan, josta paikkoja voi tutkailla.
Olen merkinnyt siihen poroaitojen sijainnit ja paikat, joissa varmasti, tai todennäköisesti on lunta. Lunta voi vuodesta ja vuodenajasta riippuen olla muuallakin ja lumipaikkoja kannattaa käyttää hyväkseen, koska kulku on niillä yleensä helpompaa.
Joten matkaan. Alku on helppoa paljakkaa ja pikkuhiljaa Haltin pahta lähestyy. Tarkoitus on kulkea lähellä pahtaa, 150 - 200m. Maasto on 'jokamiehelle' sopivaa, kunhan ei hötkyile, niin että energiat loppuvat. Varovainen toki pitää olla, sillä maasto on täynnä kiviä ja koloja... Täälläkin pätee se wanha hyvä sääntö: Kun kuljet, katso jalkoihisi, kun katsot maisemaa PYSÄHDY. Ensimmäinen lumilaikku, jonka yli joutuu/pääsee kulkemaan, on melko jyrkässä rinteessä, joka viettää vasemmalle. Yleensä pinta on kesällä kuitenkin pehmeää, joten kulku on helppoa. JOS sattuu horjahtamaan, niin polvet koukkuun ja kantapäät lumeen ja liuku pysähtyy nopeasti. Ei sitä paikkaa tarvi pelätä. Sitten on pieni lasku seuraavalle lumelle, jota pitkin kiivetään ylös, poroaidalle. Älkää kiivetkö, siellä on kyllä sopivia koloja, joista reppu ensin ja itse perässä. Joskus, lumisten talvien jälkeen aita voi olla nurinkin. Aidan jälkeen on melko tasaista ja monesti siinä oikealla on lunta. Kun lumi lppuu/rinne loivenee, pitää kääntyä oikealle. Siellä ylhäällä näkyy pieni 'huippu', joka pitää kiertää oikealta. Sen jälkeen käännös vasempaan ja melko tasaita harjannetta pyykille.
Se oli siinä.
Toki purkki pitää vielä etsiä.
Olen merkinnyt karttaan myös sen läntisen reitin. Jos haluaa, niin sitä voi palata, se laskeutuminen on vaan aika pyttymäinen, jos ei satu olemaan sopivasti lunta.
Tervemenoa Haltille!
Re: Haltille
Talvi sinällään ei aseta rajoituksia kun kätkön löytämiseen. Moottorikelkalla, vuokratulla tai omalla, pääsee ohjatulla reissulla Haltille. Omineen sinne ei ole asiaa, mutta ohjatulla reissulla sinne pääsee.
Re: Haltille
3-kertaa Haltilla käyneenä , kerran ahkiota vetäen ja kahdesti rinkkaa kantaen, kehotus kätköä hakemaan hieman kauhistutti...
En tosin itsekkään ole kätköä logannut vaikka sen olen löytänytkin. Silloin en vielä kätköillyt ja nyt harmittaa sillä nimeni on kyllä Haltin postilaatikossa ( joskus kun lukee kätköjen loggauksia kirjataan kätkö löydetyksi hieman heppoisin perustein, siis enkö minäkin voisi ...)
Suosittelen viikon kävely- tai hiihtoreissua merkittyjä polkuja pitkin Kilpisjärveltä, silloin kätkö löytyy turvallisemmin ja samalla saa vähän muutakin kuin Lapin vihreäksi...
En tosin itsekkään ole kätköä logannut vaikka sen olen löytänytkin. Silloin en vielä kätköillyt ja nyt harmittaa sillä nimeni on kyllä Haltin postilaatikossa ( joskus kun lukee kätköjen loggauksia kirjataan kätkö löydetyksi hieman heppoisin perustein, siis enkö minäkin voisi ...)
Suosittelen viikon kävely- tai hiihtoreissua merkittyjä polkuja pitkin Kilpisjärveltä, silloin kätkö löytyy turvallisemmin ja samalla saa vähän muutakin kuin Lapin vihreäksi...
Re: Haltille
Joo helppo tuonne on talvella hiihtää ahkion kanssa, kun ei tarvitse kantaa rinkkaa. Kilpisjärveltä menee Haltille asti selkeästi merkattu hiihtoreitti (Halti highway), jossa matkan varrella laadukkaita autiotupia tasaisin välein. Tosin saahan tuon kyseisen graticulen vihreäksi jo Meekojärven kohdalla.
Re: Haltille
Pienenä tarkennuksena: Tuo ohje EI OLLUT teille, jotka milloin vain vaellette Kilpikseltä Haltille, tai harrastatte mökäturismia....qqmuk kirjoitti:Joo helppo tuonne on talvella hiihtää ahkion kanssa, kun ei tarvitse kantaa rinkkaa. Kilpisjärveltä menee Haltille asti selkeästi merkattu hiihtoreitti (Halti highway), jossa matkan varrella laadukkaita autiotupia tasaisin välein. Tosin saahan tuon kyseisen graticulen vihreäksi jo Meekojärven kohdalla.
Se oli niille, jotka haluavat kuitenkin käydä Haltilla ja vielä löytää sen kätkönkin.
Ja se turvallisuusjuttu meni täysin yli hilseen! On aivan yhtä turvallista tai turvatonta, tulee mistä suunnasta tahansa. Joka kesä siellä joku hortoilee. Olen itsekin ollut etsimässä kaveria, jolla taito ja tavoitteet eivät kohdanneet. 3v sitten yx ruåtsalainen sai sydiksen ja kiirreet loppuivat siihen... jne.
Re: Haltille
tsahkali kirjoitti:Pienenä tarkennuksena: Tuo ohje EI OLLUT teille, jotka milloin vain vaellette Kilpikseltä Haltille, tai harrastatte mökäturismia....qqmuk kirjoitti:Joo helppo tuonne on talvella hiihtää ahkion kanssa, kun ei tarvitse kantaa rinkkaa. Kilpisjärveltä menee Haltille asti selkeästi merkattu hiihtoreitti (Halti highway), jossa matkan varrella laadukkaita autiotupia tasaisin välein. Tosin saahan tuon kyseisen graticulen vihreäksi jo Meekojärven kohdalla.
Se oli niille, jotka haluavat kuitenkin käydä Haltilla ja vielä löytää sen kätkönkin.
Ja se turvallisuusjuttu meni täysin yli hilseen! On aivan yhtä turvallista tai turvatonta, tulee mistä suunnasta tahansa. Joka kesä siellä joku hortoilee. Olen itsekin ollut etsimässä kaveria, jolla taito ja tavoitteet eivät kohdanneet. 3v sitten yx ruåtsalainen sai sydiksen ja kiirreet loppuivat siihen... jne.
Iso Kiitos tsahkalille ohjeista.
Ne oli juuri meille ja tarpeeseen. Ollaan haaveiltu ja suunniteltu Haltin valloittamista, mutta taidot ja ehkä ei kuntokaan riitä viikon vaellukseen rinkat selässä. Reittipisteitä jo tallennellaan ja syksymmällä mennään.
-
- Viestit: 294
- Liittynyt: Ma 22.12.2008 18:18
Re: Haltille
Kiitoksia kommenteista! Reissu kyllä kiinnostaisi kovasti ja on kiva nähdä erilaisia vaihtoehtoja
Jonkun verran kommentteja tuolla kätkön sivulla olikin ja niistä sai jonkinlaista käsitystä. Jos joku on tuonne reissua suunnittelemassa, niin varmaankin lukee ensimmäisenä ne lokit? Eli olisiko mahdoton ajatus laittaa tuo teksti kuvineen myös sinne kätkön sivulle vaikka notena?
Itse koitin kertoa mahdollisimman hyvin kätköilijän näkökulmasta Fiellukordsista ja jos joskus Haltille pääsen, niin lupaan kertoa samanlaisen tarinan. Oli todella hyvin kirjoitettu ohje Norjan suunnasta tuleville ja varmasti on suureksi avuksi. Kiitos, kun vaivauduit, arvostan todella!
Jonkun verran kommentteja tuolla kätkön sivulla olikin ja niistä sai jonkinlaista käsitystä. Jos joku on tuonne reissua suunnittelemassa, niin varmaankin lukee ensimmäisenä ne lokit? Eli olisiko mahdoton ajatus laittaa tuo teksti kuvineen myös sinne kätkön sivulle vaikka notena?
Itse koitin kertoa mahdollisimman hyvin kätköilijän näkökulmasta Fiellukordsista ja jos joskus Haltille pääsen, niin lupaan kertoa samanlaisen tarinan. Oli todella hyvin kirjoitettu ohje Norjan suunnasta tuleville ja varmasti on suureksi avuksi. Kiitos, kun vaivauduit, arvostan todella!
Re: Haltille
Tulikin mieleen tämä video, jossa Kilpikseltä Haltille ja Norjan kautta pois.
http://youtu.be/vkpB9wP868w
Nää kaverit hoita homman päivässä, hatunnosto heille.
Tuosta näkee maastoa hyvin ja tuota Norjan puolta, et reitinvalinta on olennainen.
http://youtu.be/vkpB9wP868w
Nää kaverit hoita homman päivässä, hatunnosto heille.
Tuosta näkee maastoa hyvin ja tuota Norjan puolta, et reitinvalinta on olennainen.
Re: Haltille
No juu.. Jos sielllä Norjan puolen huipulla käy, niin silloinkin paras reitti on palata hiukan takaisin ja mennä itäpuolta.Mileleo kirjoitti: Tuosta näkee maastoa hyvin ja tuota Norjan puolta, et reitinvalinta on olennainen.
Toki tuo nähty on nopeampi, jos kunto kestää mutta suositella sitä ei voi.
Re: Haltille
Lofoottien reissun loppuhuipennuksena käväisimme poimimassa purkin ja huimailemassa Haltilla. Paluumatkan teki mielenkiintoiseksi pieni tihkusade, joka kasteli ja liukasti kaikki kivet.
Re: Haltille
Vallan mainio videonpätkä oli Korson kenguruilta ja hyvin sanoin tiivistetty reittimaininta Haltilta Guolasjärvelle "näyttää kuin suurella siirtolohkaretyömaalla", sillä sitä se reitti ja maisema tosiaankin oli. Tsahkalilta oikein hyvä info, jollaista olisin itsekin kaivannut Haltin retkeä keväällä suunnitellessa. Ilman infoja tuli ennakkoon etsittyä ja kaivettua tietoa pääasiassa vanhoista logeista ja ns. tavan turistien retkikertomuksista.
Viime kesänä, heinäkuun lopulla tuli Halti-haave toteutettua. Muutama vastoinkäyminen matkalla Kilpikseltä Guolasjärvelle kohdattiin, mutta niinpä vaan niistäkin selvittiin. Keli kohdallamme oli aivan optimaalisen hyvä. Itikoiden määrä alhaalla oli jotakin sellaista mitä en ollut ennalta osannut edes kuvitella, samoin ne kivenlohkareet...
Kävimme Haltilla aikalailla vauhdikkaasti ja liki suorinta mahdollista reittiä. Retki oli kyllä ikimuistettava ja skumpatkin tuli Haltin kunniaksi poksautettua
Suosittelen edes kerran elämässä, miksei toistekin.
Viime kesänä, heinäkuun lopulla tuli Halti-haave toteutettua. Muutama vastoinkäyminen matkalla Kilpikseltä Guolasjärvelle kohdattiin, mutta niinpä vaan niistäkin selvittiin. Keli kohdallamme oli aivan optimaalisen hyvä. Itikoiden määrä alhaalla oli jotakin sellaista mitä en ollut ennalta osannut edes kuvitella, samoin ne kivenlohkareet...
Kävimme Haltilla aikalailla vauhdikkaasti ja liki suorinta mahdollista reittiä. Retki oli kyllä ikimuistettava ja skumpatkin tuli Haltin kunniaksi poksautettua
Suosittelen edes kerran elämässä, miksei toistekin.