Muistutan siis aluksi: jos kyykäärme pääsee puremaan unohda kyypakkaus ja heti (raaja liikkumatta) lähimpään sairaalaan! Varsinkin purema käteen voi hyvin nopeasti alkaa turvottamaan ilmateitäkin umpeen.

Koska moista ei halua enää ikinä kokea ja koska tapahtuma sai aikaan hyvin suuren kammon tunkea kättä paikkoihin joihin ei näe, oli pakko keksiä jotain. Koska kätköilyn lopettaminen tai luopuminen kivenkolokätköjen (tai muidenkaan kolojen; sainhan itse pureman sillan kannen ja maan välisestä raosta) etsinnästä ei ollut oikeastaan vaihtoehto aloin selvittämään asiaa.

Sammakkolampi.fi:n Joonas Gustafsson auttoi auliisti (kiitos!) ja kertoi käsien suojaamisesta kyynpuremalta. Ehdoton suositus oli EN 388 -standardin mukaiset hanskat ja niissä kaikkein korkein, eli luokan 4 pistonkesto. Hän kertoi myös että kyytutkijat käyttävät kyseisen luokituksen mukaisia hitsaushanskoja maastotöissä joten hätäsuunnitelmana oli siis hankkia sellaiset.

Koska kuitenkin kätköjä etsiessä täytyy tuntea mahdollisimman hyvin, mitä kolosta kyykäärmeen lisäksi löytyy, täytyi tutkia myös muita - hienompia mutta hintavampia - vaihtoehtoja. Koska sopivien pistosuojausvaatimuksen täyttävien käsineiden löytäminen on hankalaa ja hinnatkin korkeita (jos edes yksityinen saa tilattua) täytyi myös Kiven alle laittaa vinkkiä, minkälaiset käsineet olisi kätköilijän unelma. Harjus teki etsiväntyötä ja löysikin valikoimaan EN 388 kategoria 2:n parhaan luokituksen mukaiset käsineet, eli 4544 (Sivun lopussa tietopaketti EN 388 -standardista).

Kun käsineitä oli saapunut Kiven alle hyllyyn oli suunta selvä: Kiven alle jotta uskallan tunkea käteni kiven alle :) Mukaan lähti keskikoon käsineet ja saman tien matka jatkuikin kätköille.

Kommentointia ja käyttökokemusta

Käsineissä on normaaliin ei-peltikäsine -tyyliin täydellinen suojaus vain kämmenpuolella; todennäköisesti koko"kumitettu" hansikas olisi kankea ja hengittämätön. Käden selkäpuolella suoja koostuu neuloksesta jonka suoja lienee riittämätön kyyn ylähampaita vastaan. Kun tämän tiedostaa ja pyrkii laittamaan koloon tarjoten jämäkämpää osuutta kädestä (tai käyttää hanskoja väärissä käsissä :) niin on varmoilla vesillä. Muita, huomattavasti yleisempiä vaaroja vastaan, käsineet ovatkin kuin kala vedessä. Enää ei ole pelkoa niistä rikkinäisistä pullosta ja huumeneuloista mihin kätköillä voi törmätä, vaan uskaltaa kunnolla tunnustella ja puristella kolon salaisuuksia.

Myönnettäköön että odotukseni eivät olleet suuret. Olen kironnut sitä että täytyy käyttää hankalia käsineitä kätköillessä ja mahtaako ensi-innostuksen jälkeen niitä viitsiä käyttääkään. Käsineet kuitenkin yllättivät todella positiivisesti. Käsineet istuvat käteen kuin... käsine käteen :) Käsineiden tuntoherkkyys oli todella hyvä eikä vaikeuksia ollut hahmottaa kolojen salaisuuksia. Koska käsineet ovat kädessä napakat ja niiden liukumaton pinnoite parantaa tuntumaa on kätköjen etsintä huomattavasti helpompaa kuin näppylähanskoilla.

Voisin toki hehkuttaa lisääkin koska käsineiden pinnoitteen antama likasuoja on yksi lisäplussa käytössä. Pinnoite myös tekee käsineistä "tarttuvat" eli esimerkiksi kiven päälle kavutessa pinnote tarjoaa paremman tartuntaotteen kuin paljaat kädet. Kun käsineet lisäksi on helppo laittaa käteen niin reissun aikana huomasinkin että käsineet alkoivat automaattisesti livahtaa käsiin kätköä lähestyessä, niissä vaan on sitä kuuluisaa "munaa".

Pakkohan se on testata...

Vaikka EN 388 -luokitus toki takaa hyvin tarkkaan käsineiden antaman suojan tuntui käsineet niin ohuilta ja mukavilta että pakko oli tehdä myös omia testejä. Koska käsineet omalle budjetilleni kuitenkin olivat hintavat en myytinmurtajista poiketen pyrkinyt niitä tuhoamaan vaan ainoastaan kokeilemaan niiden suojaa järkeviä vaaroja vastaan. Niinpä aseistauduin terävällä mattoveitsellä ja ilkeänohuella, terävällä neulalla ja aloin testaamaan.

Mattoveitsi:

Kunnollisilla mutta kohtuullisilla viilloilla koitin päästä läpi käsineen. Ensin viiltelin pinnoitettua osuutta mutta käsine ei ollut asiasta tietääkseen, edes naarmuja en pinnoitteeseen saanut aikaan.

Seuraavaksi siirryin käsineen pinnoittamattoman taustapuolen kimppuun. Vaikka neulos tuntuukin ohuen hennolta en myöskään tältä puolen saanut veistä läpi, itse asiassa edes mattoveitsen terävä kulma ei suostunut neuloksesta läpi iskemään.

Neula:

Kuten tiedossa oli, selkäpuolella pistosuojausta ei kannata odottaa. Testivälineenä toki oli nuppineulaakin pahempi neula joten yllätys ei ollut että sillä naputtamalla sai läpiosumia. Kuitenkin tällöin oli havaittavissa että osa osumista meni läpi kunnolla mutta jotkut selvästi pysähtyivät. Niinpä vaihdoin testivälineeksi järkevämmän eli terävän ruuvin. Tällöin tiheä neulos jo hoiti tehtävänsä eikä ruuvin kärki lävistänyt neulosta. Olkoonkin että kyy varmasti tuurillani läpi pääsisi niin aivan pistosuojaton ei selkäpuolikaan ole.

Sitten varsinaisen kämmenpuolen pariin. Tällä puolen olisikin saanut olla singeri että läpi olisi päässyt, pistosuojaus piti pintansa. Koska neulalla ei varsinaista tuhoa saa oli toki kokeiltava miten suojaus on mahdollista lävistää. Niinpä otin käsineen pois kädestä, venytin sitä kunnes se soi ja sitten neulalla kimppuun.

Tällä tavoin viimein sai toteutettua myytinmurtajien pyhää tehtävää ja tuhottua suojauksen, hitaasti ja nihkeästi neulan sai kuin saikin läpi kun käytti tarpeeksi voimaa. Mainittakoon kuitenkin että tämä testi kyllä ylittää kaikki standardit ja vain paksu peltinen käsine tämän kestäisi, normaalisti kädessä pidettäessä on vaikea kuvitella tilannetta missä näin suuren pistemäisen pistovoiman saisi aikaan. Näennäisestä terävyydestä huolimatta edes lääkeruiskujen neulat eivät vastaa pitkää ohutta testineulaa vaan niiden kärki on nopeasti levenevä.

Lopputuloksena totean että käsineet täyttävät ne vaatimukset, mitkä niiden harteille olin kasannut uskomatta että ne pystyisivät paineen kestämään. Käsineitä on mukana käyttää eivätkä ne haittaa kätköilyä, itse asiassa niiden antaman turvan myötä on mukavampi tutkia koloja kun ei tarvitse hipelöidä varoen mitä sisällä on. Kun muistaa edellämainitun selkäpuolen pienemmän suojauksen eikä myöskään ala hakkaamaan kämmenillä neulalaatikkoja niin suojaus on vähintäänkin riittävä kätköilykäytössä.

Lopuksi vielä maininta että Kiven alla ei ole tätä testiä pyytänyt eikä sponsoroinut. Idea kirjoittaa tämä testipenkin juttu lähti siitä että totesin käsineet erinomaisiksi kätköilykäyttöön ja "pyhä tehtäväni" on koittaa estää muita joutumasta kokemaan kyynkäärmeen puremaa; toki huumeruisku tai rikkinäinen kaljapullokaan eivät kädessä kivoja ole.