Geocache.fi

Aluksi haluan todeta, että kirjoitan sangen provokatoorisesti ensinnäkin saadakseni pointtini hyvin esille ja toiseksi herättääkseni keskustelua.

Aiheeni on geohäpeä. Monet geokätköilijät potevat geohäpeää. Se ilmenee silloin kun pitäisi kertoa harrastuksesta muille, tai silloin kun joku ihan fiksunnäköinen jästi miltei istuu kätkön päällä, ja silloin geohäpeä aiheuttaa sen, että mieluummin odotellaan se kolme varttia että jästi lähtee pois, ja sitten pälyillen lähdetään etsimään, että näkyisikö muita jästejä ympärillä ja uskallanko logata

Geohäpeää ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa; sitä löytyy miltei jokaisen geokätkön nettiloggauksista. "Piti odotella niin ja niin kauan kun paikalla oli pari jästiä jne..."

Miksi ihmeessä me häpeämme tätä lajia? Eihän lenkkipolulla juokseva kuntoilija hyppää pusikkoon piiloon kun näkee jonkun joka ei ole lenkillä? Ei golfari piilota golfmailojaan selkänsä taakse nähdessään jonkun joka ei satu olemaan golfaamassa. Onko tällä harrastuksella edelleenkin "geek-gizmo"-leima (sana jonka keksin itse) joka ei lähde omollakaan pesussa? Onhan myöskin niin, että jos olet pudottanut avaimesi jonnekin etsit niitä kunnes löydät välittämättä mitä muut etsimisestäsi ajattelevat.

Olen itse pari kertaa tehnyt niin, että lyhyesti puhutellut jästiä, kertonut harrastuksesta ja tulos on ollut aina myönteinen. "Hei, se että kaivan käsilläni jotain perseesi alta ei tarkoita sitä, että sinun pitää kutsua poliisit, minähän etsin tietysti geokätköä"

No, leikki leikkinä. Ymmärrän toki sellaiset tilanteet missä urbaanin kätkön ympärillä parveilee satoja ihmisiä. Silloin se juttu onkin se huomaamaton toiminta. Mutta jos paikalla on vain 1-2 fiksunnäköistä jästiä joilla ei näytä olemaan mitään tekemistä suosittelen kaikille kertomaan avoimesti lajista, mikäli loggaaminen ei onnistu huomaamatta muuten. Tähän mennessä kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti ja varovaisen kiinnostuneesti.

(niin, ja siis jokainen saa määritellä fiksunnäköisen itse. En menisi kertomaan harrastuksesta kahdelle huppari puoliksi silmillä olevalle pojalle joilla on spraypullot kädessä)

Se jästien välttely saa aikaan myös omissa piireissä vähän ikäviä/noloja tilanteita. Jos joku tunnistaa itsensä tästä kertomuksesta, niin tämän viestin tarkoitus ei ole olla negatiivinen, vaan opettavainen.

Itselleni kävi yhdellä kätköllä siten, että olin talsinut aika matkan Kangasalla sijaitsevalle multikätkölle, poika vaunuissa mukana. Sitten juuri ensimmäisen pisteen jälkeen TomTomin akku otti ja lopahti - oma moka tietysti. Sain toisen pisteen suuntiman ja päsin matkaan vain muutamia kymmeniä metrejä.

Masentuneena meinasin jo lähteä kotiin päin, kun huomasin jonkun henkilön kävelevän ykköspisteeltä päin meitä kohti - GPS kädessä! ajattelin, että tämäpä hieno homma, voitaneen varmaan hakea se yhdessä.

Minä: Moi! Oletkos hakemassa jotain, kun sulla on tuo Garmin kourassa?
Joku: Eeei - tämä on vaan ihan tavallinen kännykkä...
Minä: Minä tässä vähän haeskelin jotain, mutta omasta TomTomista loppui virta.

Herra joku kiihdytti vauhtia ja jäin tietysti vaunujen kanssa aika paljon jälkeen. Päätin kuitenkin lähteä samaan suuntaan ja kokeilla silloin tällöin herätellä laitettani, jos nyt jonkinlaisen suuntiman saisin. Hetken päästä huomasin samaisen henkilön noin suunnilleen kakkospisteellä. Kun lähestyin, kaveri otti jalat alleen ja poistui paikalta.

Kun oli ensin kieltänyt etsivänsä jotain, ei enää luonto antanut periksi, vaikka varmaan olisi ehkä halunnutkin ottaa minut mukaansa. Haaskalinnun kanssa olen samaa mieltä, että ne harvat jästit joiden kanssa olen jutellut, ovat olleet kovin kiinnostuneita. Itse pidänkin mukana laminoituja harrastustiedotelappuja, sellaisen saadessaan viimeistään jokaisen jästin arvostus kätköilyä kohtaan kasvaa.

Oman kätköily uran alkutaipaleella ei vielä kovin pahoja jästiongelmia ole tullut. Tosin mitään megaluokan salailua ei olla harrastettu. Syy on lähinnä siinä, että kuinka moni meistä kätköilijöistäkään seuraa silmäkovana kaikkia ohikulkijoiden puuhia? Harvaa ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä muut tekevät. Onhan noita kummallisissa paikoissa hengaavia tyyppejä muitakin kuin kätköilijät joten tuskin erotumme joukosta kummemmin.

- An / rianra

Itse pyrin viimeiseen asti olla paljastamatta jästeille purkin paikkaa. En kuitenkaan halua huomata myöhemmistä kätköloggauksista, että purkki on kadonnut kätköltä jolla olen viimeisin löytäjä. Jos mikään muu ei auta niin niissä tapauksissa tulee kätkön päällä hengailevalle jästille kerrottua mistä on kyse ja samalla ottaa jonkinmoinen riski että purkki katoaa. Näissä tapauksissa kerron aina loggauksessa mitä purkilla tuli tehtyä niin kätkön omistaja tietää seurata tilannetta. Lintutornipurkeilla on usein ollut tarve esitellä jästille purkkibongauksen saloja. Ei kätköilyssä mitään hävettävää ole.

Lähinnä tarkoitin, että en häpeä pyöriä GPS-kädessä julkisesti. Purkin sijainnin yleensä päättelen oli ympärillä ketä tahansa tekemässä mitä tahansa. Sen sijaan se kätkön poimiminen on aina tullut tehtyä jokseenkin vaivihkaisesti.

Jos paikalla on ollut liikaa ulkopuolisia, on aina ollut mahdollista jatkaa seuraavalle kätkölle ja palata myöhemmin, mikäli on jäänyt kaivelemaan osuiko arvio oikeaan.

Joskus taas on ollut mahdollista järjestää muuta huomiota uteliaille. Leikkivä ja kiljahteleva lapsi on huomattavasti kiinnostavampi kuin puskassa kykkivä mutsi.

Lisäksi kamera kulkee meillä aina matkassa. Harvempi ihminen katsoo sen tarkemmin sitä mitä muut ihmiset kuvaavat. Jos on sattunut käymään niin, että kätkön takia on tarvinnut allekirjoittanut laittaa kallion kielekkeelle tms. on mies yleensä pyörinyt lähistöllä kameran kanssa. Ulkopuolisen silmiin tuo näyttää siltä että mies kuvaa hullua naista. Vaikka käytännössä saatan olla purkki sylissä.(Sivutuotteena meillä on sitten melkoinen määrä digikuvia loggaustilanteista )

Kaikista mukavinta on seurata toisen kätköilijän etsintöjä purkin lähistöllä ja seurata kuinka hän yrittää peittää puuhiaan.

Itse olen törmännyt toisiin kätköilijöihin Tampereen ja Turun rautatieasemapurkeilla.

Tampereella eräs ulkomaalainen harrastaja etsi ja etsi aseman purkkia ja loppupelissä säikähti kun menin sanalle. Kummasti tyyppi rauhottui kun kerroin olevani myös kätköilijä, enkä mikään vartija tms...

November 30, 2006 by rogerncook (261 found)
I had been looking for about 10 minutes when I was approached by a guard/ticket seller from the railway. I tried to hide my GPSr, but he asked me what I was up to. Lucky he was also a geocacher !

He pointed me in the right direction but I could not find it.

Harmi vaan, ettei purkki ollut löydettävissä.

Toisen kerran olin Turun asemalla ja katselin outoa toimintaa aseman kätköllä.

June 30 by martsa (956 found)
Löytyi melko nopsaan. Hetki jo luultiin, että nyt tulee sanomista oudosta käytöksestä konnarilta, mutta se olikin Fisherman77 joka oli bongannut meidät kätköllä ja tuli moikkaamaan.

Että näin....

Häpeä, mikä ihmeen häpeä? Kätköllä luimistellaan ainoastaan ja vain sen takia että sivulliset eivät saa purkin sijaintia tietoonsa. Miten moni purkki on tullut jästityksi sen vuoksi että liian huolettomasti on etsitty tai pantu takaisin purkkia piiloonsa. Jos joku tulee kyselemään että mitäs täällä tehdään, silloin toki kerromme mistä harrastuksesta on kyse.

Ilmeisesti olen sitten eri maata. Jos paikalle on tupsahtanut yllättäen jästi, olen kertonut tästä harrastuksesta muutamalla lauseella. Aina kuitenkin miettii jälkeenpäin, että kauanko se kätkö säilyy salaisena.

Luukkaansalmen sillan kätkö on yksi hävinneistä kätköistä. Aamukuudelta sunnuntaina huomasin kalastajamiehen niin myöhään, että hän kuuli varmasti lähestymiseni paikalle. Seuraavat kätköilijät eivät enää kätköä ole löytäneet. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi, että se oli todellakin kadonnut. Paikka on tiemmä ollut aiemminkin hävityksen kohteena, joten en osaa ihan ajatella kalastajaa hävittäjäksi.

Hävetti aluksi, mutta siihen tottuu aika nopeasti, kuten eräs kokeneempi kätköilijä minua taannoin neuvoi

Kyllä sitä tyhmempiäkin harrastuksia on. Esimerkiksi kävellä purkkien ohi loggaamatta niitä

Uskoisin geohäpeää kokevista suurimmalla osalla tunteen tulevan siitä, että tekee outoja asioita oudoissa paikoissa muiden nähden. Aluksi mietin itsekin sitä, miltä touhu muiden silmissä näyttää, mutta sitten totesin sen olevan aivan sama. Nykyisin en juurikaan välitä siitä, vaikka itseni tekisinkin kätköjä etsiessä itseni naurunalaiseksi. Jos joku saa siitä naurunsa, niin hyvä että olen saanut hänen päiväänsä piristettyä. Itselleni tämä kätköilyn myötä tullut oivallus on ollut hyväksi muutenkin kätköilyn ulkopuolisessakin elämässä: kappas, eihän tässä täydellinen olekaan ja omille mokille uskaltaa jo naureskella.

Useimmissa tapauksissa helpoin ja joskus ainoakin tapa päästä urbaanikätkölle on toimia kuin tietäisi täsmälleen mitä tekee muista välittämättä. Se kiinnittää jästien huomiota vähemmän kuin epämääräinen kuikuilu ja hämäräperäinen toiminta. Ja lopulta, ketä kiinnostaa jonkun kätköilijän tekemiset, tuolla kaduilla on muutenkin liikkeellä aivan käsittämätöntä sakkia, sinne joukkoon uppoaa hyvin myös kätköilijäkin. Tilannetajua toki pitää olla, aina ei voi toimia avoimin kortein.

Kätköilijä toki voi toisen kätköilijän erottaa joukosta, kuten eilen yksi Bridge of Sturenkatu -kätköllä. Fillaroin siitä ohi kotiin mennessä ja huomasin hepun tulevan kätköltä pois. En viitsinyt pysähtyä moikkaamaan, joten lueskelin myöhemmin loggauksesta, kuinka "ohi pyöräillyt jästi katseli kummissaan alastuloa" Todennäköisesti olin tuo jästi, vaikkakin gepsi kaulassa.

hhuikuri kirjoitti: Kätköilijä toki voi toisen kätköilijän erottaa joukosta...

Tämä harrastus vaatisi ehdottomasti jonkun salaisen tervehdyskoodin tms. mahdollisten kätköilijöiden tunnistamiseksi tyyliin:

"Anteeksi, olisiko teillä tulitikkuja? -Ei ole, mutta luulisin, että kiven alta löytyy"
tai ehkä harrastusta vieläkin lähempänä oleva:
"Anteeksi, osaatteko sanoa, missä tarkalleen olen? -Kyllä, katsonpa sattumalta mukana olevastani GPS-vastaanottimista. -No kas, minullakin on moinen, katsonpa siitä sittenkin itse."
tai sitten vaan joku "tunnus--sana" tyylinen ratkaisu:
"Xvira. -nyyn"
tms. tms

On meinaan itsellekin tullut kohtuu usein vastaan tilanne, että en ole tiennyt, onko kätkön lähellä pyörivä henkilö kätköilijä vai ei ja yleensä epätietoisuus on jäänyt kalvamaan. Valitettavasti erään kerran olimme weellun kanssa kätköillessämme mielestämme jo hyvin varmoja erään jästin olevan kätköilijä, mutta olimmekin _niiin_ väärässä:

Sen sijaan, että selitän koko tarinaa, laitankin tänne pasteja logeista eri päiviltä, niin pääsette mukaan samaan tajuamisketjuun, minkä me jo läpikävimme (sori spammista, tarina on pitkä):

weellun DNF-logista kätköltä Värit-Colors 15.12.2007
" Paikalla piste näytti entistä paremmalta, mutta toiminta purkin oletetun paikan läheisyydessä vaikutti kummalliselta. Erinäisiä jamppoja päivystää erinäisissä paikoissa ja kaikki pälyilee toisiaan. Pyörimme alueella ja kävimme jopa vihjaamassa eräälle paikalla olleelle varovasti, että millä asioilla kuljeksii, mutta emme päässeet varmuuteen oliko paikalla muita kätköilijöitä. Niinpä poistuimme parkkipaikalle, jossa huomasimme, että parkkipaikan autoissa samat ihmiset (jotka vähän aika sitten päivystivät purkin paikalla) odottelivat jotain, tiedä sitten mitä, meidän poistumista kenties?. No, vaikkei purkkia löytynytkään, niin erikoinen kokemus tuli noukittua matkaan."

omasta DNF-logistani:
"Alkuun lähinnä vain nauratti, että onkos tuo nyt kätköilijä, vai eikös ole, pieni jutusteluyritys ei erityisemmin tuottanut lisäinformattiota.
Lopulta lähtiessä, kun tajusimme, että sen puolisen tuntia oletetun loppupaikan ympärillä pyöri epämääräisesti pälyillen itse asiassa useampikin heppu (joista muutama ei erityisemmin näyttänyt sinne kuuluvan), niin nyt lähinnä ihmetettyy, että mitä ihmettä siellä oli meneillään. Parkkipaikka lopulta täynnä autossakyttääjiä, joista jokainen vuorollaan käy pälyilemässä loppupisteellä, huh."

Kätkön omistaja vikunja vastaa kätkölle maintenance logilla seuraavana päivänä:
"Tuukka_a ja weellu ovat osuneet laskelmissaan hieman väärään paikkaan. Tunnistan heidän kuvauksistaan paikan. Se on Alasjärven uimaranta. -- Selitys siihen miksi Alasjärven uimarannalla saattaa törmätä oudosti käyttäytyviin kavereihin, löytyy Alasjärvi kätkön kuvauksesta ja alkupään logeista."

No syykin selvisi ko. kätkön logeista. Tässä (pitkä) lainaus kätkön Alasjärvi eräästä Found-logista, jonka Divine on loistavasti kirjoittanut 26.2.2005. (Suunnituskarttojen säilytyspaikka ko. kätköllä muuttui kohtalaisen pian tämän jälkeen :DD):

"The starting spot seems to be what is commonly called 'a cruising spot'. I'd say it's 'safer' for women to go alone there than it is for men. When I was searching for the maps, a middle-aged guy was studying the building too, and it crossed my mind that he might be another geocacher. However he didn't react on seeing my GPSr, so I just nodded a 'hi' to him and moved on trying to search somewhere he couldn't see me.

I also checked the nearby other building, although the zero point didn't really seem to be there. When I came out, the guy was there again, throwing some comment about the graffiti on the building walls. I said that perhaps someone should come here to document this folklore, and we both laughed. I still had no idea, just wished that he would go away so I could find the maps. Then he pointed a hole on the separating wall inside the building, and mumbled an indistinct but (if I heard right, a) very vulgar sounding statement, which wasn't clearly an invitation, but could be interpreted as one.

Suddenly it all was clear to me. I realized he was probably talking about 'a glory hole'. I politely said that 'oh, *now* I understand, but no thanks', and gave a charming smile, and walked away from him. A minute later I saw him walking away from the buildings.

Glad I didn't say 'I guess we're both looking for the same thing', when I first saw him and thought if he was a geocacher. "

No, Divine ei kysynyt, että "etsitäänkö samaa asiaa", mutta minäpä menin tälle muka-kätköilijälle tokaisemaan tilannetta tunnustellessani, että "Löytyykö mitään kiinnostavaa?". Mutta kertokaapa, että mitenkä suhtautua saamaani vastaukseen tämän uuden, yllättävän kontekstin valossa: "Ei nyt oikein löydy."

Eli kaipa tähänkin ratkaisuun olisi geohäpeän välttely paikallaan, mutta itse kyllä kaipaisin melkein salaista tervehdystä

tuukka_a

tuukka_a kirjoitti:[
Tämä harrastus vaatisi ehdottomasti jonkun salaisen tervehdyskoodin tms. mahdollisten kätköilijöiden tunnistamiseksi tyyliin:

Minä kun muutenkin tykkään uniformuista niin olen tehnyt itselleni kätköuniformun ompelemalla anorakin hihaan geocaching.com -hihamerkin. Aina kun tiedän olevani lähdössä kätköilemään, vetäisen formun päälle, jolloin kanssakätköilijät tunnistavat helposti. Hihamerkki ei paljoa maksa ja jokainen armeijan käynyt osaa sen kiinnittää.

Itse tuunannut autoon GEO tarran takalasiin ja vastaavanlainen lappunen komistaa perässä kulkevan tavaransiirtoyksikön kuomua, sitä tulee kyllä liikuteltua harvemmin näin talvi aikaan.
Pyöräilylaukkua komistaa ommeltava hihamerkki, sen havaitsemiseksi saa olla hieman nopeampi havainnointi kyky kun hujahdan ohi. Kätköilylaukussa on sitten vastaava ommeltuna huomattavasti näkyvämmälle paikalle.

oho, tosta on vaikee pistää paremmaksi...

Tosi kova jätkä ottaa geokätköilytatskan!

Hmm... Ei muuten ihan huono idea! Täten julistan geokätköilytatuoinnin graafisen suunnittelun kilpailun avatuksi. Se joka tekee kaikista hienoimman ja yksinkertaisimman mallin aion hakkauttaa oikeaan olkavarteeni. (vasemmassa on jo tatska)

Itse en kyllä uskoisi jonkun geokätköilijän "häpeävän" harrastustaan muille (kätköllä istuville jästeille, kavereille yms.) kertoessaan. Onhan kyseessä ihan järkevä harrastus, eikä mitään "noloa" tai hihhulitouhuilua. Itse en kyllä uskailtaisi mennä välttävättä kätköllä istuvalle jästille puhumaan, mutta se johtunee enemmänkin ujosta luonteesta eikä geoilun "noloudesta

Offtopiciksi menee, mutta tuosta "Geohäpeästä" tuli ensimmäisenä mieleen tapa, jolla usein partioliikkeen jäsenet - varsinkin teini-ikäiset - "häpeilevät" omaa harrastustaan ja vaikenevat siitä, useimmiten muiden samanikäisten keskuudessa vallitsevien stereotypioiden takia, eivätkä välttämättä "tunnusta" edes ystävilleen olevansa partiolaisia (ts. ovat ns. "kaappipartiolaisia")

Haaskalintu kirjoitti: oho, tosta on vaikee pistää paremmaksi...

Tosi kova jätkä ottaa geokätköilytatskan!

Hmm... Ei muuten ihan huono idea! Täten julistan geokätköilytatuoinnin graafisen suunnittelun kilpailun avatuksi. Se joka tekee kaikista hienoimman ja yksinkertaisimman mallin aion hakkauttaa oikeaan olkavarteeni. (vasemmassa on jo tatska)

Mitäs hyötyä tuollaisesta olkavarressa olevasta tatuoinnista on muulloin kuin kuumimmilla kesäkeleillä? Jos sen on tarkoitus toimia tunnuksena, niin silloinhan sen pitäisi olla poskessa tai otsassa,
herjaa

lämpömittarikilpakumppanisi, Pike4

hhuikuri kirjoitti:
Kätköilijä toki voi toisen kätköilijän erottaa joukosta, kuten eilen yksi Bridge of Sturenkatu -kätköllä. Fillaroin siitä ohi kotiin mennessä ja huomasin hepun tulevan kätköltä pois. En viitsinyt pysähtyä moikkaamaan, joten lueskelin myöhemmin loggauksesta, kuinka "ohi pyöräillyt jästi katseli kummissaan alastuloa" Todennäköisesti olin tuo jästi, vaikkakin gepsi kaulassa.

Satuimpa itse olemaan tuo "heppu" ja todellakin nauratti itseäni ,kun lyhyenä naisena pyllähdin sieltä kätköltä suoraan alas.. ja samalla pyöräilijä himmaili kohdalla vauhtia.
Alastulo nauratti vielä logatessa ja en kyllä ihan kätköilijäksi ehtinyt tunnistaa, joten jästiksi merkkasin
Olisit tullut moikkaamaan... olisi tullut vielä paremmat naurut

Sitä mitä häpeään tulee niin en ole vielä 100 kätköä löydettyäni törmäillyt muihin kätköilijöihin ja olisi kyllä ihan mukava joskus törmätäkkin. Joskus tietysti ,kuten yllä olevassa tapauksessa ,tulee mietittyä että mihin kaikkeen sitä ryhtyykään, mutta itselleen nauraminen on aivan mahtavaa.

"Tiirismaan 4"- multikätköä haettaessa joutuu käymään Messilän golfkentän aliotuspisteellä. Siinä gepsin kanssa pyöriessäni pari golfaria selvästi ihmetteli touhujani ja lopulta nollapiste olikin kavereiden jaloissa. Tämä oli siis multin aloituspiste, ei purkin paikka. Kaverit olivat sen verran kysymysmerkkinä, että pidin heille pienen oppitunnin lajista. Miehet kuuntelivatkin kiinnostuneina ja ihmettelivät, etteivät olleet tästä kuulleet mitään koskaan mutta sanoivat pysyvänsä golfissa, koska "siihen oli jo jääty pahasti koukkuun ja se vie niin paljon vapaa-aikaa".

Mietin hiljaa mielessäni, että voi poikaparat. Ajatella että heillä on harrastus johon on jäänyt koukkuun ja melkeen kaikki vapaa-aika menee sen parissa...

Itse en ole ikinä varsinaista geohäpeää kokenut.. Vaikka Alone In The Dark kätköltä tullessamme saimme "vähän" uteliaita katseita osaksemme, vain tyynesti tyhjensimme varusteemme vedestä ja päivittelimme sitä kuinka kylmää ulkona oli... Jos paikalla olevat henkilöt alkavat tiirailla "sillä" silmällä teen yleensä pienen ketunlenkin tai pyydän -ZoSoa- järjestämään jotain toimintaa purkin paikan salaamiseksi.

Ja koska ~Heikki~ -ZoSo- unionin molemmat jäsenet ovat sosiaalisesti (uhka)rohkeita ei ole tullut ongelmia selityksen keksaisemisen tai vaihtoehtoisesti lajista kertomisen kanssa. Tästä mukavana esimerkkinä 90 degrees, jossa keskustelimme paikalle tulleen mukavan "ukon" kanssa samalla kun Pummittaja taiteili kalliolla...

Tämä ajatus harrastuksen esiintuomisessa ja esitelmöimisessä, taitaa olla nyt jo lyönyt itsensä läpi kätköilijäkunnassa.
Nykyään ylpeänä logataan häivekätkötkin mainniten että pidin pienen esitelmän paikalle sattuneille jästeille, he olivat kovin kiinnostuneita.
Oikeasti niin kiinnostuineita kätköstä, että seuraavilla kätköllä kävijöillä on tyytyminen DFN loggauksiin.

Mitenhän Tampereen seudun käytköt selviävät huomisesta Megalomaanisesta ryntäyksestä. Lokiin saattaa tulla satojakin loggauksia ja kätköijijät jonottavat lokikirjaa varmaan kätköllä kuin kätköllä.

Tuollainen määrä kätkön etsijöitä varmaan spoilaa useampiakin kätköjä. Siis että jätstitkin välttämättä huomaavat jotain olevan tekeillä, vaikka haaskis ei olisikaan jokakätköllä esitelmää pitämässä.

Itse aion pitää päälläni tapahtuman T-paitaa, jos sellaisen huomenna saan, helpottaa tunnistamista, mutta tässäkin ketjussa esitetyt salasanat tai vapaamuuraiden tapaiset salaiset käsimerkit, toisivat harrastukseen lisää "jännitystä"

Tämä ketju on mielestäni vastuuton ja kaikkien periaatteiden vastainen. Kätköstä ei kuulu kertoa kenellekään ja ei varsinkaan toiselle kätköilijälle, joka voi täten saada etua